CW:Suurpeikot

yks. gerdmorlok, mon. gerdmorlokim

Suurpeikot (morlochim. "gerdmorlokim; soturipeikot") ovat aggressiivinen ja voimakas peikkorotu. Suurpeikot olivat perinteisesti peikko-yhdyskuntien vartijoita ja sotilaita, mutta Nar Morlochin tuhoutumisen jälkeen ne ovat hajonneet itsenäisiin heimoihin jotka taistelevat vuorilla elintilasta toisten peikkojen ja ihmisten kanssa.

Suurpeikot ovat hieman yksinkertaisia, mutta siitä huolimatta brutaalin tehokkaita taistelijoita. Niillä on usein erilaisia rutiineja ja piintyneitä tapoja hoitaa asioita. Suurpeikot eivät kuitenkaan ole tyhmiä tai primitiivisiä, mutta ne elävät hetkessä eivätkä juuri suunnittele tai mieti tulevaisuuteen, muutamaa päivää eteenpäin. Eläinten tapaan ne ovat kiinnostuneempia kullakin hetkellä olevien tarpeidensa täyttämisestä, ja kaikki, mikä ei suoraan vaikuta siihen, on niiden kiinnostuksen ulkopuolella.

Suurpeikot ovat suosittuja palkkasotureita sillä niillä on taipumusta, vuorenpeikkojen tapaan, olla helposti johdettavissa ja ne toteuttavat käskyt aina kirjaimellisesti, ilman improvisointia tai taktiikoiden soveltamista. Suurpeikkoja on helppo kouluttaa, ja ne ovat raivokkaan uskollisia ystävilleen, suojellen heitä kuolemaansa saakka.

Ulkonäkö

Suurpeikot ovat parimetrisiä, rotevia ja vantteria peikkoja, jotka ovat tottuneet kylmiin ilmanaloihin. Niiden turkki on väriltään tummansininen tai tummansiniharmaa, harvemmin myös täysin musta. Monilla menee vaaleita juovia käsivarsissa ja selässä, vatsapuolen turkin ollessa myös hieman vaaleampi. Turkin alla iho on väriltään tumman harmaanvihreästä pikimustaan. Peikkoja, joilla on musta turkki ja pikimusta iho arvostetaan ja kunnioitetaan. Tällaisia suurpeikkoja kutsutaan mustapeikoiksi. Suurpeikkojen silmät ovat muiden peikkojen tapaan täysin mustat, mutta joillakin esiintyy myös tummanpunertavaa väritystä. Naaraat ovat hieman pienempiä kuin urokset ja niiden turkin väritys on tasaisempaa ja harmaampaa.

Suurpeikot pukeutuvat turkiksiin ja paksuihin villavaatteisiin, joiden alla käytetään suojaavia rengas- ja levypanssareita. Aseet ja haarniskat pidetään aina hyvässä kunnossa sillä niillä mitataan soturin arvoa.

Historia

Suurpeikot olivat peikkoyhteiskuntien sotureita, joiden vastuulle jäi alueiden puolustaminen ja laajentaminen. Nar Morlochin tuhon jälkeen suurpeikot ryhtyivät viettämään kiertelevää elämää laumoina, toimien palkkasotureina tai rosvoina.

Kulttuuri

Suurpeikkojen kulttuuri on sotaisa, ne taistelevat jatkuvasti joko keskenään elintilasta tai sitten jonkun toisen puolesta. Vanha argnosilainen uskomus on että niin kauan kuin maailmassa riittää suurpeikkoja, sodat eivät koskaan lakkaa.

Suurpeikot elävät noin 50 yksilön laumoissa, jonka jäsenet ovat yleensä, mutta eivät aina, sukua keskenään. Laumaan tulee lisää jäseniä paitsi syntymän kautta myös vaeltavien soturien liittyessä mukaan. Suurpeikot eivät rakenna pysyviä asumuksia muuten kuin talven kylmimmäksi ajaksi, liikkuen muun aikaa reviirins?? sisällä riistan mukana.

Laumat koostuvat yleensä tasaisesta määrästä uroksia ja naaraita. Laumaa johtaa sen vahvin jäsen. Puolet laumasta on yleensä penikoita, tosin joissakin laumoissa kaikki sen jäsenet ovat aikuisia. Urokset ja naaraat parittelevat melko vapaasti keskenään, mikäli lauman johtaja sen sallii. Penikoista huolehditaan yhdessä ja niille opetetaan taistelutaitoja heti kun jalat kantavat. Penikoista noin viidesosa selviää aikuisikään, jolloin ne joko jäävät laumaan tai lähtevät etsimään uutta. Uuteen laumaan liittyäkseen nuoren suurpeikon on todistettava taitonsa taistelussa uuden lauman vanhempaa jäsentä vastaan. Nämä taistelut käydään joskus kuolemaan asti. Taitonsa todistettuaan nuori peikko joko hyväksytään laumaan tai ajetaan pois, joissakin heimoissa pyritään lauman pääluku pitämään tasaisena, jolloin hävinnyt jäsen ajetaan vuorostaan pakoon.

Suurpeikot sotivat usein toisten laumojen kanssa ja tekevät ryöstöretkiä toisten alueille, ja yleensä voittanut lauma siittää hävinneillä uusia penikoita.

Vanhat suurpeikot elävät yleensä yksin, sillä heidät on usein ajettu laumasta eikä heidän kuntonsa enää riitä uuteen laumaan liittymiseen. Tällaiset suurpeikot saattavat myös palvella joissakin ihmisten tai peikkojen armeijoissa, etsien kunniakasta kuolemaa taistelussa, sillä vanhuuteen kuolemista ei pidetä suurpeikkojen parissa arvossa.

Suurpeikkojen nimet ovat lyhyitä, lyhimmillään pelkkiä kurkkuääniä ja koostuvat kahdesta osasta, joista ensimmäisessä on enimmäkseen konsonantteja ja jälkimmäisessä pelkkiä vokaaleja. Peikkonimistä esimerkkejä: Miehillä Gnth-Au, Thmm-Ae, Gtrr-Oo. Naisten nimissä esiintyy enemmän vokaaleja ensimmäisessä osassa: Gantha-Au, Themmi-Ae, Gotrr-Oo.

Käytökseltään suurpeikot saattavat vaikuttaa ovat töykeiltä ja vihamielisiltä, mutta ne ovat lojaaleita ystävilleen ja liittolaisilleen. Suurpeikot ovat valmiita haastamaan riitaa aina kun vain on mahdollista, pyrkien pitämään taistelukuntoaan yllä. Suurpeikot tottelevat sumeilematta kaikki käskyjä joita niiden johtaja antaa, mutta heti kun johtaja osoittaa heikkouden merkkejä, ne alkavat herkästi kapinoimaan. Suurpeikon luottamusta ja kunnioitusta on vaikea saada mutta kun se on kerran ansaittu, se pysyy.

Suurpeikot puhuvat omaa kieltään, thar-ungt:ia, eri laumoilla on kielestä omat murteensa.