CW:Vuorenpeikot

yks. warkmorlok, mon. warkmorlokim

Vuorenpeikot, (morlochim. "warkmorlokim; työläispeikot") ovat peikoista isoimpia ja alkukantaisimpia, lähes eläimen tasolle jääneitä. Vaistonvaraiset vuorenpeikot ovat erittäin agressiivisia ja territoriaalisia, jotka hermostuvat silminnähden pienistäkin syistä. Raivostunut vuorenpeikko on hurja näky ja vaarallinen ympäristölleen, sillä se pystyy murskaamaan nyrkeillään jopa kiveä.

Vuorenpeikkoja käytetään peikkoyhteiskunnissa juhtina ja raskaan työn tekijöinä. Niitä on helppo kouluttaa, kunhan ne vain saadaan pidettyä rauhallisina. Avain vuorenpeikon kohtaamiseen on käsitellä sitä kuin erityisen säikkyä hevosta tai karhua. Liikkeet ja puhe on pidettävä rauhallisena ja peikon asentoa ja liikkeitä on jatkuvasti tarkkailtava.

Rauhallista vuorenpeikkoa on helppo ohjailla ja manipuloida, sillä se ei yleensä ajattele asioita tai tekemisiään sen kummemmin vaan tottelee kyselemättä. Vuorenpeikkoja käytetäänkin tästä syystä usein vahvasti huumattuina ja niitä pidetään muutenkin altistettuja erilaisille rauhoittaville tuoksuille.

Nar Morlochissa eräs arvostettu ammatti oli vuorenpeikonhoitaja, jonka tehtäviin kuului kouluttaa ja valvoa näitä isoja olentoja.

Ulkonäkö

Vuorenpeikot ovat valtavia. Urokset kasvavat lähes kolmimetrisiksi ja painavat useita satoja kiloja. Vuorenpeikon hännän päässä on teräviä ja kovia luupiikkejä, joita ne käyttävät joskus aseina. Vuorenpeikkojen turkin väritys on pääasiassa harmaa tai musta. Niillä on erityisen paksu turkki kyynärvarressa ja selässä. Vuorenpeikoilla on rinnassa, kämmenissä ja käsivarsissa karvattomat alueet, joista näkyy harmaanvihreä tai tummanharmaa, kivenkova iho.

Vuorenpeikkojen iho on kivikovaa ja suojaa erittäin hyvin kaikilta iskuilta ja ruhjeilta. Samasta syystä johtuen niiden nyrkiniskut ovat erittäin voimallisia ja peikot voivat murskata jopa kiveä sen suuremmitta ongelmitta. Vuorenpeikot käyttävät hyvin vähän mitään koristeita ja useimmat eivät käytä edes vaatteita, sillä niiden kivenkova iho ja paksu turkki riittävät suojaamaan niin säältä kuin ruhjeilta. Muutamilla saattaa olla kaula- ja rannerenkaita koristeena tai luista valmistettuja kaulanauhoja.

Vuorenpeikoille on kehittynyt oivallinen pimeänäkökyky luolissa asumisen takia ja ne näkevät hämärässä valossa muita peikkoja paremmin. Ne osaavat myös suunnistaa tarkan kuulo- ja hajuaistin avulla paikoissa joissa eivät näe eteensä.

Vuorenpeikot ovat pitkäikäisimpiä peikoista, vaikkakin niiden elintavat tapattavat ne useammin kuin vanhuus. Vanhin todistettu peikon ikä oli 300 vuotta.

Kulttuuri

Vuorenpeikot ovat kotoisin Pohjanvuorilta, jossa ne asuvat pienissä, noin 10 yksilön perheissä. Perhettä johtaa voimakkain uros ja urosten välillä käydään usein valtataisteluita. Suurin osa vaeltavista vuorenpeikoista on syrjäytettyjä ja poisajettuja tai nuoria uroita jotka etsivät itselleen uutta laumaa. Vuorenpeikkojen yhteisössä vallitsee vahvimman laki ja jokainen huolehtii pääasiassa itsestään ja omasta hyvinvoinnistaan.

vuorenpeikot puhuvat muista peikoista poiketen edelleen vanhaa morlochimia, peikkojen vanhaa kieltä, joskin he käyttävät siitä erittäin yksinkertaista muotoa jossa suurin osa äänteistä on korvattu eleillä tai yksinkertaisemmilla murahduksilla.