CW:Vähäpeikot

yks. makhmorlok, mon. makhmorlokim

Vähäpeikot, (morlochim. "makhmorlokim; velhopeikot") ovat yleisimpiä kaikista peikoista. Vähäpeikkoja asuu useissa argnosilaisten ihmisten valtakunnissa sekä myös muualla omissa yhdyskunnissaan.

Nimestään huolimatta vähäpeikot ovat usein johtavassa asemassa peikkoyhdyskunnissa. Vähäpeikot ovat myös tunnettuja kevyestä, kissamaisen hiljaisesta kävelytyylistään. Vähäpeikot ovat myös taitavia käsityöläisiä, erityisesti metallitöissä vähäpeikot ovat osoittaneet lahjakkuutensa.

Ulkonäkö

Vähäpeikot ovat lyhyitä, 150 - 160 cm pitkiä, hoikkia ja notkeita olentoja. Niillä on pitkä ja notkea häntä josta pidetään yleensä hyvää huolta. Vähäpeikoilla on muiden peikkojen tapaan neljä sormea käsissään ja suuret kissamaiset jalat jotka päättyvät isoihin tassuihin.

Vähäpeikoilla on samettimainen turkki jonka väritys vaihtelee tummansiniharmaasta sinertävän mustaan. Niillä ei ole kuvioita turkissaan. Iho, jota näkyy mm. korvissa ja naamassa, on väriltään vaaleampi kuin turkki. Silmät ovat mustat muiden peikkojen tapaan.

Vähäpeikot pukeutuvat polvihousuihin, pellavaisiin tai villaisiin tunikoihin ja liiveihin sekä koristeltuihin viittoihin. Jalkineita peikot eivät käytä, sillä heidän tassuissaan on paksut, pehmeät anturat jotka kestävät niin kylmää kuin kuumaakin. Vaikka peikkojen turkki suojaakin kylmältä yhtä hyvin kuin vaatetus, pidetään vaatteita siveyssyistä. Kotioloissakin peikot, aivan nuorimpia lapsia lukuunottamatta, pitävät vaatteita päällään.

Peikot suosivat korvarenkaita, joita he saattavat laittaa useitakin isoihin korviinsa roikkumaan. Monet myös palmikoivat paksun tukkansa ja koristelevat sen värikkäillä puuhelmillä ja höyhenillä.

Historia

Vähäpeikot olivat aikoinaan Tholacin mahtavimpia velhoja, jotka hallitsivat pohjoista Argnosia Nar Morlochin kaupungista käsin. Vähäpeikot kehittivät monia asioita joita nykyään pidetään itsestäänselvinä. Vähäpeikkojen perua ovat myös muun muassa Velhotaikuus ja Peikkoriimut sekä ensimmäiset kirjoitetut kielet.

Kulttuuri

Vähäpeikot elävät pienissä kylissä tai vähän isommissa kaupungeissa. Peikkoja elää myös paljon ihmisten suurissa kaupungeissa, työskennellen käsityöläisinä tai viihdyttäjinä, tai joskus vähemmän kunniallisissa töissä. Tyypillisessä peikkoperheessä elää vanhempien ja isovanhempien lisäksi 2-3 penikkaa (tai peikkolaista, kuten niitä kutsutaan).

Vähäpeikot elävät varsin vaatimattomasti ja järkevästi, eivätkä rikkaimmatkaan levittele omaisuuttaan tai tuhlaile ylettömästi. Peikkotalot ovat, mikäli vain mahdollista, torneja, joiden ylimmät kerrokset toimivat asumuksina.

Peikot palvovat Gnorkhia, jumalaksi kohonnutta muinaista peikkoa jonka sanotaan syntyneen kalliosta ja luoneen muun maailman laulamalla. Gnorkhia palvotaan suurissa juhlamenoissa 11. Kierron viimeisellä viikolla.

Vähäpeikkojen nimet ovat yleensä lyhyitä ja ytimekkäitä. Nimissä on yleensä paljon konsonantteja ja niitä on vaikea lausua muiden kuin peikkokieltä osaavien oikein, joten varsinkin kaupungeissa asuvat peikot käyttävät nimenään paikallista "käännöstä", kuten Taidokas, Hopeaturkki tai Tuulitukka.