Viimeisellä rannalla/2011-08-07: Difference between revisions

From RopeWiki
Jump to navigation Jump to search
No edit summary
No edit summary
Line 40: Line 40:
}}
}}


[[Category:Pelikerrat]] <!-- Kaikki journalit samaan luetteloon !-->
{{pelikertaKategoriat
[[Category:Pelit 2011]] <!-- Vuosi milloin pelattu !-->
|vuosi=2011
[[Category:Viimeisellä rannalla]] <!-- Kampanjan nimi !-->
|kampanja=Viimeisellä rannalla
[[Category:Runequest II]] <!-- Systeemi !-->
|systeemi=Runequest II
}}

Revision as of 07:33, 27 December 2011

Pelikerran tiedot

__SHOWFACTBOX__

DM
[[DM::Mikko L]]
Pelattu
Pelattu::7.8.2011
Paikka
Paikka::Hyvinkää
Hahmot
Pelin päivämäärät
Pvm::4 - 5. päivä
Tapahtumat
  • Toisen matkapäivän illansuussa matkalaiset saapuvat Hatanpään kylään. Sid muistelee kuulleensa huhuja että kyläläiset olisivat vanhoina aikoina tehneet jonkinlaisen liiton Vanhojen voimien kanssa, johon liittyi jotain neitsytuhraussopimuksia.
  • Kylää lähestyessä kuuluu mekkalaa ja ryhmää vastaan juoksee hädissään oleva nuori nainen joka ehtii juuri huutaa apua kun kylästä viskattu kivi tainnuttaa tytön. Tytön perässä kylästä juoksee aseistautuneita kyläläisiä, kymmenkunta. Garas rientää tytön luokse ja Erik karauttaa ratsunsa kyläläisten ja tytön väliin, vetäen miekkansa esiin. Myös Sid liikehtii kohti tyttöä.
  • Erik käskyttää kyläläisiä, jotka pysähtyvätkin hämmentyneinä haarniskoidun ritarin edessä. Erik tiukkaa selitystä tapahtumille kyläläisiltä, jotka kertovat tytön olevan Nummien Mustan Vuohen morsian, merkkinä tästä tytöllä on sormessaan omituinen puinen kihlasormus jota ei pysty irrottamaan. Tytön äiti Ursula on yksi todistajista jotka ovat nähneet tytön hiipivän yöllä nummille. Kyläläiset kertovat Mustan vuohen olevan jonkin sortin myyttinen otus joka on vastuussa useista katoamistapauksista kylässä sukupolvien ajan. Yleensä nuoria tyttöjä jotka ovat karanneet Vuohelle morsiameksi. Kyläläiset ovat aikeissa käyttää tyttöä syöttinä ja väijyttää Vuohi. Erik kertoo olevansa tovereineen myrrysmiehiä ja valmiita auttamaan kyläläisiä, mikäli heidän tarinansa pitää paikkansa. Ensin hän haluaa kuitenkin kuulla tytön versio tapahtumista.
  • Sid onnistuu saamaan tytön hereille, joka kauhistuneena yrittää karkuun, mutta Erik ja Sid saavat tytön ahdistettua vankkurien alle, josta kyläläiset hänet nappaavat.
  • Tyttö kertoo nimekseen Liisa ja vahvistaa kaiken mitä kyläläiset sanoivatkin. Erik koettaa silti selvittää tarkemmin tilannetta, mutta joutuu sanaharkkaan Eliaksen kanssa ja jälleen joutuu luovuttamaan metsästäjän edessä, äänen pettäessä ja paljastaessa epävarman nuorukaisen.
  • Erik myöntyy kyläläisten suunnitelmaan, mutta haluaa neuvotella ensin palkkiosta. Väki vie tytön nummilla sijaitsevalle kivikehälle, Garas ja Sid lähtevät mukaan, kun taas Erik ja Elias lähtevät kylään majataloon kylänvanhimman perässä.
  • Kivikehälle päästyään Sid tunnistaa rakennelman selkeästi vuosituhansia vanhaksi palvontapaikaksi jossa suoritettu hedelmällisyysriittejä vanhoina aikoina.
  • Majatalossa Erik kyselee lisää Vuohesta, koettaen selvittää mitä heillä on vastassaan. Vanhus kertoo ettei kukaan ole nähnyt olentoa, mutta jotkut kylän pojista ovat aika ajoin koettaneet jäljittää sitä, kadoten itse useimmiten jäljettömiin. Joskus on jotain raadeltujen ruumiiden jäänteitä löytynyt, mutta useimmiten vain verijälkiä.
  • Kosti koettaa vielä varoittaa Erikiä etteivät haukkaa liian isoa palaa.
  • Kivikehällä väki sytyttää soihtuja kehän reunoille ja kaksi miestä jää vahtimaan nuotion ääreen, siksi aikaa kunnes loputkin myrrysmiehet saapuvat.
  • Sid pelottelee vartijoita, saaden nämä hermostumaan. Sumu nousee ja ilma viilenee. Garas sitoo tyttöön köyden ja etsii piilopaikan kivikehän reunalta. Liisan äiti Ursula saapuu kehälle ja pyytää Garasia pelastamaan tyttärensä sielu juottamalla tälle myrkkyjuoma, mikäli otus on aikeissa saada hänet mukaansa. Garas lupaa tehdä niin.
  • Sid suukapuloin tytön, pahat mielessään, ja vetäytyy kauemmas jossa aloittaa mustan messun laulamisen. Alkuun ei tapahdu mitään, mutta Garas ja vartijat kuulevat äänen, olettaen sen liittyvän sarvipäähän. Sid koettaa uudestaan ja onnistuukin imemään tytön terveyttä, kasvattaen noitavoimiaan. Tyttö alkaa vaikertaa ja täristä, jolloin yksi vartijoista lyö hänet nuijalla tajuttomaksi.
  • Majatalossa kylänvanhin tuo kankaisiin käärityn esineen, joka paljastuu riimuin koristelluksia pitkämiekaksi. Vanhus kertoo miekan olevan suvun perintöesine, jota hänen oli tarkoitus käyttää olennon surmaamiseen ja johon se joskus lienee tehtykin. Hän lupaa miekan palkkioksi teosta. Erik koettelee miekkaa, joka vaikuttaa hyvältä. Arvoa mahdoton sanoa. Erik saa vanhukselta luvan käyttää miekkaa tulevassa taistossa.
  • Erik ja Elias jättävät varusteet majatalolle ja lähtevät jalkaisin nummille. Matka kestää parikymmentä minuuttia. Vartijat kertovat kehän tapahtumista ja messuamisesta ennen kuin pakenevat kylään.
  • Ryhmä piiloutuu soihtujen valon kantaman rajoille ja ryhtyy odottamaan. Tunteja kuluu, kunnes keskiyöllä Sid ja Garas kuulevat hevosen kavioiden ääntä. Erik on lähes unessa eikä kuule mitään. Hetken päästä kivikehään ilmestyy sumusta ratsumies. Erikiä kylmää mutta hän ei ole varma onko kyseessä sama joka häntä vainoaa. Ratsumiehen hevonen on heikkokuntoinen koni, ratsastaja itse vanha harvapartainen mies, jonka toinen käsi poikki ja tiputtaa verta ja visvaa. Erik astahtaa kehään ja vaatii miestä kertomaan asiansa. Mies vastaa viittoilemalla ryhmän suuntaan, mutta oikeasti Sidille, joka myös ainoana kuulee aavemaisen kuiskauksen. Sid ei reagoi ja ratsastaja lopettaa viittoilemisensa. Sid tuntee kylmän tuulen puhaltavan lävitseen, ratsastajan poistuessa. Sid lysähtää. Ryhmä ihmettelee tapahtumaa hetken aikaa mutta jatkaa sitten väijymistään.
  • Taas kuluu tunteja, nuotio hiipuu ja soihdut sammuilevat osittain. Viimein kuuluu askeleita, eri suunnasta kuin mistä rastastaja ilmestyi, ja hetken päästä kivikehään ilmestyy ihmismäinen hahmo. Hahmo on pukeutunut kaarnoista ja kivistä tehtyyn haarniskaan ja sen päässä on suuret kippurasarvet ja suipot korvat. Elias tunnistaa olennon haltian näköiseksi. Kädessään miehellä on valtava kahdenkäden miekka.
  • Sid aloittaa taistelun ampumalla olentoa päähän varsijousellaan, vasama nirhaisee miehen kalloa ja saa sen kääntymään ryhmää kohti. Otus lausuu loitsuja miekkaansa ja odottaa hyökkäystä.
  • Garas ja Erik juoksevat olennon kimppuun, Elias ampuu kauempaa jousellaan. Sid keskittyy imemään olennosta mahtia. Garas ja Erik jakavat ja torjuvat iskuja. Haltian miekka kohoaa korkeuksiin ja laskeutuu hurjalla voimalla kohti Erikiä, ja hetken näyttää että Erikin loppu koittaa, mutta miekka meneekin viime hetkellä ohitse. Garas lyö nuijalla haltiaa polveen, joka putoaa maahan. Haltian onnistuu torjua hyökkäykset maasta ja nousta ylös, mutta Garas lyö uudestaan otusta polveen, joka rusahtaa ilkeästi ja saa haltian parahtamaan tuskasta. Olennon suu ei liiku ja ääni kumpuaa jostain maasta. Erik koettaa hyökätä vahingoittuneeseen jalkaan, mutta isku kilpistyy sivuun. Garas lyö nuijallaan uudestaan, tällä kertaa tuhoten osan olennon rintapanssarista. Erik tunkee riimumiekkansa syntyneestä aukosta ja lävistää olennon. Samaan aikaan jostain kumpuaa pitkä valitus ja otus alkaa hajota kappaleiksi. Hetken päästä olennosta ei ole kuin murusia jäljellä.
  • Garas tutkii Liisan ja huomaa sormuksen kadonneen tämän sormesta. Ryhmä auttaa tytön alas lavalta. Liisa on kuoleman kielissä, mutta Sidin onnistuu auttaa tätä sen verran että hän kestää kuljetuksen kylään. Erik kiittelee Sidiä ja kehuu tämän ansainneen paikkansa ryhmässä. Liisa tulee hetkeksi tajuihinsa, mutta sopertaa vain jotain sekavaa ja menettää taas tajunsa.
  • Erik ja Garas kantavat Liisan kylään, jossa kylänvanhin ja osa väestä jo odottelee, ihmetellen nummilta kuulunutta ääntä. Erik kertoo heidän surmanneen Vuohen ja lisää että riimumiekka oli tarpeen. Liisa viedään kotiinsa. Erik sanoo hänen huonon kuntonsa ihmettelijöille että tällaiset tapaukset yleensä jättävät merkkinsä mieleen ja ruumiiseen, Liisa tarvitsee nyt paljon huolenpitoa.
  • Majatalossa ryhmä keskustelee palkkiosta, Erik hieman ylimielisesti omii miekan itselleen, muut myöntyvät pitkin hampain perusteluihin. Lopulta ryhmä painuu nukkumaan.
  • Aamulla Kosti katselee ryhmää epäuskoisena ja hieman kunnioittavasti. Kylänväki saapuu hyvästelemään matkaan lähtevät myrrysmiehet.
Sivuhahmot


Loot

[[Kampanja::Viimeisellä rannalla|]]

[[Systeemi::Runequest II|]]