CW:Dakhorit

Dakhorit ovat ihmiskansa, joka asuu Pohjanmetsässä sekä Pohjanvuorten etelärinteillä Argnosin mantereella.

Ulkonäkö

Dakhorit pukeutuvat kestäviin nahkavaatteisiin ja käyttävät paljon turkisviittoja, säärystimiä sekä villapaitoja suojana kylmyyttä vastaan. Naisilla vaatetuksena on nilkkoihin asti ulottuva pellavainen mekko, turkisviitat ja pitkät villasäärystimet. Miehillä on tapana kasvattaa täysparta ja jakaa sen pää kahteen palmikoituun tupsuun. Pitkät hiukset tavallisesti palmikoidaan ainakin toiselta sivulta. Monet soturit tatuoivat otsaansa ja naamaansa riimuja joiden uskovat auttavan ja suojaavan taistelussa. Rannerenkaat, koristellut soljet ja kaularenkaat ovat yleisimpiä koruja.

Dakhorien äänekäs nauru on herkässä, mutta loukkaukset otetaan tosissaan. Taistelussa dakhorit ovat uhrautuvia ja urheita, jotka saattavat ottaa uhkarohkeita riskejä saavuttaakseen voiton tai vaikkapa suojellakseen ystäviään. Dakhorien ei tiedetä koskaan pettäneen ystäviään hädässä.

Historia

Khorin tuhon jälkeen Argnosin mantereen linnakkeissa eläneet CW:khorilaiset perustivat uuden valtakunnan, Pohjolan, turvakseen yhdessä pohjoisten argnosilaisten heimojen kanssa. Dakhorit ovat tämän valtakunnan perustajien jälkeläisiä. Pohjola oli yksi suurista muinaisista valtakunnista, pitäen sisällään kaikki maat Pohjanvuorten, Länsivuorten ja Itävuorten välissä. Pohjola kuitenkin joutui Keskimaasta tulevian midialaisten valtaamaksi ja siitä muodostui Midian valtakunnan pohjoisin provinssi, CW:Precipa Norrarum.

Dakhorit elivät pitkään Midian valtakunnan ja keskimaalaisten kansojen alistamina, kunnes vapautuivat Midian hajottua sisällissodassa. Entinen pohjoinen provinssi tunnetaan nyt jälleen nimellä Pohjola, ja se on Hajonneiden maiden tapaan sotalordien ja linnoitettujen kylien täplittämää erämaata vailla varsinaista keskushallintoa.

Kulttuuri

Dakhorit elävät ja tekevät työtä raskaissa ja vaikeissa oloissa joten he juhlivat vastapainoksi usein. Juhlat menevät usein varsin riehakkaiksi ja nyrkkitappelut ja painit ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Monen dakhorpojan ensikosketus tappeluun tai taisteluun tulee heimon juhlissa.

Dakhorit elävät klaaneissa ja muodostavat heimoliittoja muiden klaanien kanssa. Klaania johtaa vanhimpien neuvosto ja koko heimoa johtaa klaanien jäsenistä valittu kuningas. Kuninkaan kuollessa klaanien vanhimmat valitsevat uuden kuninkaan heimolle, arvo ei ole periytyvä.

Kukin klaaneista asuttaa omaa linnoitettua kyläänsä ja viljelee ja metsästää omalla alueellaan. Heimon eri klaanit kokoontuvat yhteen markkinoille, juhliin ja sotaretkille. Klaanit koostuvat yleensä 10-20 perheestä. Perheessä on jäseniä monesta eri sukupolvesta, tavallinen perheen koko on 16-20 henkeä joista puolet on pikkulapsia. Naiset naitetaan toisiin perheisiin 14 vuoden iässä ja miehet jotka ovat menneet naimisiin muuttavat omaan taloonsa tai vaihtavat klaania. Isovanhemmista huolehtiminen on kunniatehtävä joka lankeaa yleensä perheen vanhimmalle veljelle, mutta oikeudesta on käyty usein tappeluitakin.

Häät ja naimakaupat ovat tapa vahvistaa asemaansa klaanissa ja heimossa. Yleensä kahden perheen vanhemmat sopivat naimakaupoista keskenään ja sen mukaan kumpi hyötyy enemmän, maksaa toinen myötiäisiä karjana, arvoesineinä tai palveluksina.

Sotureita arvostetaan ja jopa klaanien naiset opetetaan käyttämään miekkaa ja kirvestä. Ylin yhteiskuntaluokka vanhimpien neuvoston jälkeen on Thraldit, miehet jotka ovat ammattisotilaita ja saavat klaaniltaan ylimääräistä viljelysmaata tai karjaa ja orjia palvelemaan heitä.

Dakhoreilla on tapana ottaa ryöstöretkillään sotavankeja orjiksi työskentelemään pelloille tai paimeneen. Orjia kohdellaan yleensä hyvin, ellei orja ole yrittänyt karata tai muuten käyttäydy huonosti ja useimmat orjat voivat ostaa vapautensa kymmenen vuoden orjuuden jälkeen, jonka jälkeen he voivat jäädä klaaniin tai lähteä vaeltamaan. Karanneet orjat ovat lainsuojattomia ja heidät saa surmata kiinniotettaessa. Yleensä karannut orja merkitään silpomalla vasen korva irti, ja polttomerkitsemällä otsaan Orjuuden riimu. Henkilöt joilla on Orjuuden riimu eivät voi päästä orjuudesta vapaaksi muuten kuin karkaamalla uudestaan.

Dakhorit uskovat että taistelussa kuolleesta tulee kuolematon ja hän pääsee paratiisiin viettämään ikuista nautinnollista elämää. Dakhorit uskovat että jokaisen ihmisen kohtalo ja elämä on valmiiksi ennalta päätetty. Dakhorit palvovat esi-isien henkiä, joiden kanssa keskustellaan ja neuvotellaan shamaanien, tai noitien, avulla.

Dakhorien nimet ovat vahvasti skandinaavivaikutteisia: Miehillä nimet kuten Lars, Cae, Adruc ovat tavallisia. Naisilla taas Inga, Midda, Theniel. Sukunimi tulee isän nimen mukaan: Ethioninpoika, Vohavintytär. Monet käyttävät sukunimenään myös jotain lempinimeä kuten Vilkas tai Sudensurma.

Dakhorien kieli on dakhor, josta löytyy myös riimuilla kirjoitettu muoto. Dakhorit käyttävät riimuja todella paljon ja tuntevat ne erittäin hyvin.

Dakhorit ovat hyvin vieraanvaraisia ulkopuolisia kohtaan, ainoastaan sodan aikana saatetaan muihin suhtautua hieman tylymmin.