CW:Vähäinen taikuus

Vähäisellä taikuudella tarkoitetaan kaikkia taikamuotoja jotka eivät ole Todellista taikuutta. Niitä kutsutaan vähäiseksi taikuudeksi siitä syystä että ne kalpenevat voimassa ja potentiaalissa todelliselle taikuudelle.

Vähäistä taikuutta voi opettaa kuka tahansa sitä osaava, loitsiminen koostuu riimujen tuntemuksesta, oikeista eleistä ja voimasanoista. Saman vaikutuksen aikaansaamiseksi voi olla useita eri tapoja, tärkeintä on että eleiden, riimujen ja sanojen tai laulujen avulla herätetään oma sisäinen mahti ja yhteys Caldyrian voimiin tuottamaan vaadittava vaikutus loitsun avulla. Monilla taikuuden harjoittajilla on omat loitsukirjat joihin he ovat merkinneet muistiin tarkat tiedot tiettyjen loitsuvaikutusten aikaansaamikseksi.

Vähäinen taikuus on alkuaan peikkojen kehittämä yksinkertaistus wyrmien heille opettamasta todellisesta taikuudesta.

Vähäinen taikuus voi joskus ilmetä spontaanisti, mikäli suvussa on ollut pitkään mahtavia taikuuden harjoittajia, mutta yleensä taikuus on opittua eikä synnynnäistä.

Taikuuden piirit

Peikot luokittelivat taikuuden alkuaan yhdeksän piirin perusteella:

• Elämän piiri
• Kuoleman piiri
• Olentojen piiri
• Elementtien piiri
• Ominaisuuksien piiri
• Mielen piiri
• Liikkeen piiri
• Muodon piiri
• Henkien piiri

Taikuuden hinta

Taikuus ja loitsiminen on kuluttavaa loitsijalle. Mahtavien loitsujen ylläpitäminen verottaa suoraan velhon terveyttä ja saattaa jopa vaarantaa tämän hengen. Yleensä tällainen kuluminen esiintyy eriasteisena uupumuksena josta selviytyy kunnollisella levolla, mutta velhot jotka laiminlyövät levon alkavat kärsiä heikenneestä terveydestä ja sairauksista. Tätä kulumista voidaan kompensoida riimujen käytöllä ja taikojen varastoimisella riimukiviin tai esineisiin.

Sääntötekniikka Runequestissa

Loitsut kuluttavat saman verran väsymyspisteitä kuin taikapisteitäkin. Kun väsymyspisteet ovat menneet alle 0, alkaa vaikutus tuntua myös R-R ominaisuudessa. R-R ominaisuuden laskiessa nollaan velho vaipuu koomaan. R-R menetykset ovat pysyviä, kunnes velho hoidetaan terveeksi ja hän kuntoutuu.

Loitsija voi valmistella loitsun käytettäväksi riimusta. Loitsija sitoo kaiverruksen yhteydessä kiveen tai esineeseen Mahtiaan loitsun taikapisteiden verran. Loitsu vapautuu kun esine jossa riimu on tuhoutuu, tai muuten aktivoidaan. Tällöin loitsija saa Mahtia takaisin sen verran kuin loitsuun sitä oli varastoituna. Loitsiessa ei tällöin kulu väsymyspisteitä eikä loitsija uuvu.