CW:Lhust
Lhust on suuri ja vaikutusvaltainen kuningaskunta Argnosin länsirannikolla. Sen hallussa ovat kaikki suuret kauppareitit Läntisten kuningaskuntien ja etelän mahtavien valtakuntien välillä. Suurinta valtaa Lhustissa pitää suurkuningas. Hänen alaisuudessaan maata hallitsevat vähäisemmät kuninkaat jotka ovat kolmen suurimman kauppiassuvun päämiehiä.
Lhustilla on Adaosissa siirtokunta, joka koostuu kolmesta kaupungista. Lhust tuottaa Adaosista vanhalle mantereelle jalometalleja sekä myreniorjia. Erityisesti myreniorjattaret ovat suosittua kauppatavaraa Lhustin orjamarkkinoilla.
| Lhust | |
|---|---|
| Perustettu | XXXX HA (211 LL) |
| Hallitusmuoto | Kuningaskunta |
| Nykyinen hallitsija | Suurkuningas Theosius Carhailum |
| Asukkaita | 7 900 000 |
| Väestöjakauma | 90% argnosilaisia (lhustilaisia)
5% vuorilaisia (marrukkeja) 2% adaosilaisia (myreneitä (orjia)) 1% muita |
| Kieli | Argnosin yhteiskieli (Agerian murre) |
| Pääkaupunki | Lhustan |
| Pääelinkeino | Vienti ja tuonti, hopeamalmi |
| Naapurimaat | Ageria, Azothia, Thraania |
Historia
Lhustin historia alkaa jo vuodesta 205 LL ja Agerian kuningaskunnan eteläisten osien tyytymättömyydestä pohjoisten osien hallintoon. Eteläinen Ageria oli siellä sijainneiden hopeakaivosten, ja etenkin Alyndusian paroniteetin Khomrainin kaivosten, takia pohjoista Ageriaa rikkaampaa seutua, jossa kuningaskunnan hallintokeskus sijaitsi. Etelän mielestä pohjoinen verotti sitä liian raskaasti ja hyötyi heidän työstään ilman merkittävää vastapanosta. Pidemmältä ajalta tarkastellessa eteläinen Ageria oli nurissut ja valittanut jo Ager Alhainoksen kuolemasta asti, kun valtakunnan kasassa pitänyt legendaarinen johtaja oli menetetty eikä hänen seuraajansa pystynytkään astumaan isänsä suuriin saappaisiin. Lopulta tyytymättömyys leimahti kapinaksi jälleen uusien verokiristysten takia, tällä kertaa syynä olivat eteläiset merirosvot jotka olivat ottaneet haltuunsa Lunikin imperiumiin johtavat reitit. Agerian sisällissota kesti 7 katkeraa vuotta ja jätti lähtemättömän jäljen agerialaisten mieliin. Eteläiset lordit, Alyndusia paroni Augustus Carhailumin johdolla muodostivat Eteläisen liittouman, joka koostui pääosin paitsi talonpoikaisjoukoista, myös Vapaiden maiden palkkasoturiarmeijoista jotka kustannettiin hopeakaivosten tuotoilla. Lisäksi etelän läpi johtaneet kauppareitit jäivät liittouman haltuun, joka hitaasti mutta varmasti verotti pohjoisen huoltoa. Lopulta 211 LL Etelä-Ageria julistautui itsenäiseksi Lhustin kuningaskunnaksi, eikä heikentynyt ja uusien sisäisten jännitteiden riivaama Ageria pystynyt siihen vastaamaan.
Sodan ja jälleenrakennuksen yhteydessä uuteen kuningaskuntaan muodostui vahvat maata ja kaivoksia omistavat kauppiassuvut, jotka nopeasti ottivat vallan omiin käsiinsä rahan voimalla. Näiden sukujen, joista suurimmat olivat Fretalion, Machianos ja Gauremos, johdolla Lhust valloitti itselleen lisää maita eteläpuoleltaan ja vuoteen 251 LL sillä oli hallussaan koko nykyinen alueensa. Teitä raivattiin metsiin ja kauppareittejä vahvistettiin perustamalla lukuisia, palkka-armeijoiden hallitsemia linnakkeita. Barloterin meren rannalle rakennettiin Mordia uuden valtakunnan kauppakeskukseksi ja satamaksi.
Merirosvosodat
Jo ennen Lhustin perustamista olivat merirosvot Agerian ja Lunikin imperiumin välillä varsinainen riesa, ja nyt ne hätyyttelivät myös Lhustia. Merirosvot hyökkäsivät arvaamatta ja onnistuivat aina pakenemaan salaiseen tukikohtaansa. Laivojen seuraajat joutuivat karikoiden ja hiekkasärkkien uhreiksi.
Lhust koetti löytää ratkaisua lähettämällä palkkasotureita tutkimaan rantaa ja saaria kauppareittien varrella maitse, mutta merirosvojen tukikohtaa ei siltikään löydetty. Myöskään merellä ei saatu vihjeitä tukikohdan tarkasta sijainnista, kunnes 278 LL Fretalialaisen sota-aluksen onnistui saada vangiksi eräs merirosvolordi, joka kertoi Heyenanin kalliolle ja merenrannan luolaan rakennetusta turvasatamasta.
Kauppiassuvut varustivat suuret armeijat ja lähettivät ne matkaan, aikeinaan tuhota Heyenan kerralla, mutta merirosvot olivat olleet ovelampia ja alkaneet linnoittaa Lhustin ja Heyenanin välisiä maa-alueita perustaen suuria tukikohtia sisämaahan.
Merellä ei tilanne mennyt yhtään paremmin. Lhustin sota-alukset olivat raskaampia ja hitaampia kuin merirosvojen, ja merirosvot tunsivat Heyenanin petolliset matalikot paremmin. Kymmenet sotalaivat jäivät hiekan vangeiksi tai upposivat karikkoihin. Ne harvat jotka pääsivät merirosvojen linnoituksella asti totesivat että sitä oli mahdoton valloittaa mereltä käsin.
Lhust yritti vielä kolmeen kertaan tunkeutua Heyenaniin, mutta joka kerralla heidän armeijansa lyötiin sissitaktiikoilla niin maalla kuin merellä ja Heyenan jäi valloittamatta. Sota alkoi myös käydä kalliiksi kauppakuninkaille ja lopulta suorasta hyökkäyksestä luovuttiin. Heyenan piiritettiin mereltä ja maalta, ja näin estettiin kauppalaivojen häiriköinti sekä merirosvojen alusten korjaaminen. 296 LL Heyenan lopulta antautui. Lhust teloitti suurimman osan merirosvokuninkaista, mutta säästi yhden, Ahmid Mustana tunnetun kuninkaan hengen ja antoi Lhustin eteläisen rannikon ja merirosvojen vanhat tukikohdat alueineen hänen hallittavakseen. Ahmidille annettiin oikeudet harjoittaa kaapparitoimintaa tällä alueella, kunhan maksaa verot Lhustille, ja jättää Lhustin laivat rauhaan. Ahmidin valta-alue tunnetaan Urlainina ja sen keskuspaikkana toimii edelleen Heyenanin kalliolinnake.
Nykyaika
Lhust on vauras valtakunta, josta suurin osa on yhä metsää. Valtateiden ulkopuolinen alue on vaarallista erämaata, jonne vain harvat uskaltautuvat. Tähän ei onneksi ole tarvettakaan sillä suuri osa Lhustin asukkaista saa elantonsa jollain tavalla kaupankäynnistä. Lhust ei ole juurikaan omavarainen vaan se hankkii viljan ja ruokatavarat ulkomailta.
Ainoat kunnolliset ja turvalliset tiet Lunikin Imperiumin ja Läntisten kuningaskuntien välillä kulkevat Lhustin kautta, joka nostaa niistä rankkaa veroa kaikilta matkustavaisilta. Metsiköiden kautta oikaisut ovat silloin tällöin tavallisia, mutta metsiss?? piilevien vaarojen vuoksi monet maksavat mieluummin tieveron kuin riskeeraavat lastin menetyksen.
Merellä Urlainin kaappareiden takia suurin osa parhaista kauppareiteistä on tiiviisti Lhustin hallussa, jonka laivat säästyvät muilta kuin ulkopuolisten rosvojen hyökkäyksiltä.
Suhteen Ageriaan edelleenkin parhaimmillaan kireät, johtuen synkästä lähimenneisyydestään ja katkeruudesta valtakuntien välillä.
Lhustanin ja Mordian markkinat houkuttelevat valtakuntaan ihmisiä kaikkialta Tholacista, sillä sieltä voi löytää melkeinpä mitä tahansa.
Hallinto
Lhust muodostuu kolmesta erillisestä, eri kauppiassuvun hallinnoimasta kaupunkivaltiosta lähialueineen, joilla jokaisella on oma kuninkaansa. Canor Nobium on Machianoksen suvun hallitsema kaupunki, Fretalian kaupunki on Fretalionin suvun hallussa ja Tremeria Gauremoksen suvun hallussa. Lhustan on Lhustin pääkaupunki ja sitä hallitsee Carhailumin suku, jotka hallitsevat myös koko Lhustia suurkuninkaina. Carhailumit tunnetaan häikäilemättöminä poliitikoina ja taitavina juonittelijoina, jonka takia he edelleen ovat vallassa, eikä nykyinen suurkuningas Theosius Carhailum ole poikkeus.
Tämän lisäksi Lhustilla on kauppasatamansa Mordia, jota hallinnoi kuninkaiden yhdessä nimittämä kauppaneuvosto.
Kaikki kaupungit kuuluvat Lhustin suurkuninkaan hallinnon alaisuuteen.
Lhustilla ei ole suurta vakituista armeijaa, vaan kaupungit käyttävät hyväkseen lukuisia palkkasoturiarmeijoita, joilla on pitkiä sopimuksia ja tehtävänä vartioida Lhustin kauppatietä.
Lait ja säädökset
- Meri- ja maantierosvouksesta on säädetty kuolemanrangaistus. Poikkeus tähän sääntöön on kaappariluvan omistavat merirosvot.
- Lhustin Kauppateiden käytöstä on maksettava tieveroa vuosittain. Kaikilta tiellä kulkevilta tarkastetaan verokortti tiellä noin viiden kilometrin välein olevilla tarkastusasemilla, jotka hoitavat myös tien vartiointia.
- Orjuus on sallittua Lhustissa. Orjilla ei ole mitään oikeuksia. Karanneet orjat merkitään ensimmäisellä kerralla, ja toisella kerralla orjat yleensä surmataan ja vaihdetaan uuteen.
- Isäntänsä surmannut orja tuomitaan yleensä paloittelukuolemaan.