CW:Suurpeikot

yks. gerdmorlok, mon. gerdmorlokim

Suurpeikot (morlochim. "gerdmorlokim; soturipeikot") ovat aggressiivinen ja voimakas peikkorotu. Suurpeikot olivat perinteisesti peikko-yhdyskuntien vartijoita ja sotilaita, mutta Nar Morlochin tuhoutumisen jälkeen ne ovat hajonneet itsenäisiin heimoihin jotka taistelevat vuorilla elintilasta toisten peikkojen ja ihmisten kanssa.

Suurpeikot ovat hieman yksinkertaisia, mutta siitä huolimatta brutaalin tehokkaita taistelijoita. Niillä on usein erilaisia rutiineja ja piintyneitä tapoja hoitaa asioita. Suurpeikot eivät kuitenkaan ole tyhmiä tai primitiivisiä, mutta ne elävät hetkessä eivätkä juuri suunnittele tai mieti tulevaisuuteen, muutamaa päivää eteenpäin. Eläinten tapaan ne ovat kiinnostuneempia kullakin hetkellä olevien tarpeidensa täyttämisestä, ja kaikki, mikä ei suoraan vaikuta siihen, on niiden kiinnostuksen ulkopuolella.

Suurpeikot ovat suosittuja palkkasotureita sillä niillä on taipumusta, vuorenpeikkojen tapaan, olla helposti johdettavissa ja ne toteuttavat käskyt aina kirjaimellisesti, ilman improvisointia tai taktiikoiden soveltamista. Suurpeikkoja on helppo kouluttaa, ja ne ovat raivokkaan uskollisia ystävilleen, suojellen heitä kuolemaansa saakka.

Ulkonäkö

Suurpeikot ovat parimetrisiä, rotevia ja vantteria olentoja. Niiden turkki on väriltään tummansininen tai tummansiniharmaa, harvemmin myös täysin musta. Monilla menee vaaleita juovia käsivarsissa ja selässä, vatsapuolen turkin ollessa myös vaaleampi. Turkin alla iho on väriltään tumman harmaanvihreästä pikimustaan. Peikot, joilla on musta turkin v??ritys ja pikimusta iho ovat rotunsa parissa arvostetuimpia ja niitä kutsutaan mustapeikoiksi. Silmät suurpeikoilla ovat muiden peikkojen tapaan mustat, mutta joillakin esiintyy myös tummanpunertavaa väritystä.

Suurpeikot pukeutuvat turkiksiin ja paksuihin villavaatteisiin, haarniskaa käyttävät lähes kaikki. Soturin arvoa mitataan muun muassa sillä kuinka hyvässä kunnossa hänen varusteet ovat, mutta koruja pidetään vain naaraille sopivina. Suurpeikkojen aseet ja varusteet ovat hyvää peikkolaatua, kestäviä ja toimivia kapistuksia.

Historia

Suurpeikot olivat alkuaan peikkoyhteiskuntien soturikasti, jotka hoitivat kaupunkien ja valtakuntien suojelun.

Kulttuuri

Suurpeikot elävät Argnosin mantereen pohjoisten osien vuorilla missä ne taistelevat jatkuvasti elintilasta vuorilaisten ja toistensa kanssa. Ne ovat kuitenkin levinneet laajalti koko mantereelle, palvellen palkkasotilaina tai vaeltaen etsimässä haasteita ja taisteluita.

Suurpeikkojen elämä on yhtä taistelua. Ne taistelevat jatkuvasti joko keskenään elintilasta tai sitten jonkun toisen puolesta. Monet uskovat että niin kauan kuin maailmassa on yksikin suurpeikko, eivät sodat koskaan lakkaa. Suurpeikot elävät noin 50 yksilön laumoissa. ne eivät rakenna pysyviä asumuksia muuten kuin talven kylmimmäksi ajaksi, liikkuen muun aikaa reviirinsä sisällä riistan mukana. Suurpeikkojen penikat opetetaan taistelemaan heti kun jalat kantavat.

Laumat koostuvat yleensä 1-5 uroksesta, joista yksi on lauman johtaja, 10-20 naaraasta ja 10-20 penikasta. Urokset parittelevat melko vapaasti kaikkien naaraiden kanssa mikäli johtaja sen sallii. Penikat ovat yhteisiä ja naaraat huolehtivat niistä yhdessä, ruokkien niitä ja opettaen niille selviytymistaitoja. Urokset opettavat lapsilleen ainoastaan sotimista ja taistelua, ja käsittelevät penikoita varsin kovakouraisesti. Lapsista noin 1/5 selviää aikuisikään asti, jolloin ne ajetaan laumasta ja niiden on löydettävä itselleen uusi paikka. Uuteen laumaan päästäkseen on nuoren suurpeikon todistettava taitonsa taistelussa lauman vanhempaa jäsentä vastaan. Nämä taistelut käydään usein kuolemaan asti. Mikäli taistelu ei pääty kuolemaan, ajetaan hävinnyt laumasta, pitäen lauman pääluvun samana.

Suurpeikot sotivat usein toisten laumojen kanssa ja tekevät ryöstöretkiä toisten alueille. Raiskaus on suurpeikkojen kulttuurissa tavallista, vaikkakin naaraat jotka on raiskattu, usein ajetaan laumasta tai surmataan. Tämän vuoksi raiskatut naaraat ovat hiljaa kohtalostaan ja kasvattavat syntyvät penikat kuin muutkin lauman pennut. Uskotaan että yli puolet suurpeikosta on syntynyt tällä tavalla väkivaltaisesti.

Vanhat suurpeikot elävät yleensä yksin, sillä heidät on usein ajettu laumasta, eikä heidän kuntonsa enää riitä uuteen laumaan liittymiseen. Ne saattavat myös palvella joissain ihmisten tai peikkojen armeijoissa.

Suurpeikot uskovat että salaman iskusta hengissä selvinnyt vetää myrskyä puoleensa. Tällainen yksilö on joko tapettava tai ajettava muualle. Niiden mielestä myös vanhuuteen kuoleminen on heikkouden merkki eikä hun-ataarin arvolle sopivaa.

Suurpeikkojen nimet ovat lyhyitä, lyhimmillään pelkkiä kurkkuääniä ja koostuvat kahdesta osasta joista ensimmäisessä on enimmäkseen konsonantteja ja jälkimmäisessä pelkkiä vokaaleja. Peikkonimistä esimerkkejä: Miehillä Gnth-Au, Thmm-Ae, Gtrr-Oo. Naisten nimissä esiintyy enemmän vokaaleja ensimmäisessä osassa, Gantha-Au, Themmi-Ae, Gotrr-Oo.

Käytökseltään suurpeikot ovat töykeitä ja vihamielisiä, mutta lojaaleita ystävilleen. Muut rodut pitävät suurpeikkoja varsin epämiellyttävinä. Ne ovat valmiita haastamaan riitaa aina kun vain mahdollista eivätkä tottele kuin vahvempiansa, joiden käskystä he tekevät melkein mitä tahansa. Suurpeikon luottamusta ja kunnioitusta on vaikea saada mutta kun se on ansaittu on siitä vähintään yhtä vaikea päästä eroon.

Suurpeikot puhuvat omaa kieltään thar-ungtia, joka perustuu peikkojen yleiskieleen morlochimiin. Kieltä ei kirjoiteta, mutta suurpeikot tuntevat ja osaavat käyttää taitavasti monia Peikkoriimuja.