CW:Lunikit

Tämä artikkeli sisältää vanhaa tai epätarkkaa tietoa!

Lunikit on sivistynyt ihmiskansa, joka hallitsee eteläistä Argnosin mannerta. Lunikkien hallitsemaa aluetta kutsutaan Lunikin imperiumiksi, ja se on suurin ja mahtavin kaikista ihmisten valtakunnista. Imperiumin elämä pyörii hyvin tiiviisti lunikkien valtionuskonnon, Ahm-sesilimin (lunikki. "Auringon lapset") ympärillä. Imperiumia johtava Auringonpoika on uskonnon opetusten mukaan ainoan jumalan Sesilin (lunikki. "Aurinko") poika ja maanpäällinen edustaja.

Historia

Eteläiset kansat lähtivät liikkeelle Suuren itämetsän alueelta melko pian Hajoamisen jälkeen, ja vaelsivat etelään yli Itävuorten ja saapuivat Lunikin metsään. Alueella nousi useita valtakuntia jotka kestivät vain muutamia vuosisatoja ennen hajoamistaan kunnes lunikkeina tunnettu kansa onnistui rakentamaan lujan perustan mahtavalle valtakunnalle. Legendan mukaan tämän salaisuus oli Auringon eli jumala Sesilin lunikeille antama siunaus, jonka avulla lunikkien armeijat onnistuivat valloittamaan ja alistamaan muut kansat tahtonsa alle.

Lunikin kehittivät ensimmäisinä ihmisinä Hajoamisen jälkeen kirjoitus- ja laskutaidon, jotka molemmat ovat levinneet laajalle lunikkikauppiaiden ja diplomaattien avulla. Lunikkien omaa sesilud-merkistöä käyttävät vain eteläiset kansat, paikallisesti varioiden.

Elinalue

Kuuman vajoaman ja Lunikin metsän väliset tasangot.

Kulttuuri

Koristeet

Riippuen elinympäristöstä pukeutuvat joko kevyeen silkkiasuun tai vain lannevaatteeseen ja hartiahuiviin. Kuuman vajoaman aavikolla asuvilla vaaleat värit ja muualla asuvilla kirkkaita monivärisiä vaatteita. Paljon koruja yllä. Pään suojana käytetään yleisesti huivia, joka aavikolla asuvilla on pitkä vaate kiedottuna pään ja kaulan ympäri suojaamaan auringolta. Muualla asuvilla huivia pitää paikallaan yleensä kullasta tai hopeasta tehty panta.

Soturit käyttävät haarniskana lamellaari tai suomupanssareita jotka on usein taidokkaasti kaiverrettuja ja koristettu Sesilin symboleilla. Myös soturien kantamat sapelit ovat usein taidokkaasti työstettyjä, kertoen kantajansa arvoasemasta.

Hevoset ovat arvostettuja ja niilläkin näkee usein kauniisti kirjailtuja loimia ja suomu- tai lamellaarihaarniskoja.

Elämäntavat

Lunikit asuvat enimmäkseen kaupungeissa tai kylissä. Kaupungin keskipisteenä on yleensä valtava Sesilille pyhitetty temppeli, josta hallitaan myös kaupunkia. Useimmat lunikit tulevat toimeen kaupankäynnillä, paimentamisella, maanviljelyllä ja metsästyksellä. Lunikeilla on myös mittavat sotajoukot jossa monet lunikkimiehet palvelevat.

Lunikkimiehet ottavat itselleen yleensä yhden vaimon ja useita jalkavaimoja, sen mukaan kuinka rikkaita he ovat. Jokaisesta vaimosta he maksavat vaimon vanhemmille morsiuslunnaat; ensimmäisestä vaimosta lunnaat ovat suuremmat kuin jalkavaimoista. Jalkavaimot toimivat ensimmäisen vaimon palvelijattarina ja heille lankeaa suurin osa kotitöistä ja lastenhoidosta. Ensimmäisen vaimon tehtävä on jatkaa sukua. Tästä huolimatta lunikkimiehet harrastavat seksiä myös jalkavaimojensa kanssa, mutta näille syntyvät jälkeläiset useimmiten joko surmataan, hylätään tai myydään orjiksi. Lunikkiperheissä on yleensä lapsia 2-3, joista yksi on mielellään poika ja loput tyttäriä, joista voi vaatia hyvät morsiuslunnaat. Tavallisesti 13 vuotta täyttäneet tyttäret ovat kelvollisia naimisiinmenoon, mutta myös nuorempia saatetaan myydä vastineeksi morsiuslunnaista.

Lunikkien valtakunta on Lunikin imperiumi ja sitä hallitsee lunikkien keisari, Auringonpoika, jonka kasvoja ei koskaan näytetä vaan ne on aina piilossa kultaisen naamarin takana. Auringonpoikaa palvotaan kuolemattomana auringonjumala Sesilinä. Keisarilla on vain nimellinen valta sillä käytännössä Sesilin papistosta muodostettu Sesilin valitut johtaa imperiumia ja määrää valtakunnan asioista.

Lunikeilla on erikoinen tapa rentoutua: heillä on eräänlainen joukkuepallopeli jota kutsutaan Lunikkipalloksi. Molemmissa joukkueissa on 7 pelaajaa, joista yksi toimii syöttäjänä ja loput juoksijoina. Tavoitteena on saada vastustajan vartioima savimalja rikottua heittämällä sitä kullasta tai hopeasta tehdyllä pallolla ja samalla suojella omaansa vastustajan vastaavilta yrityksiltä. Periaatteessa vastustajan saa pysäyttää keinolla millä hyvänsä ja jokainen pelaaja on aseistettu pitkällä veitsellä jota kutsutaan Lunnihaig:ksi. Yleensä vastustajaa vahingoitetaan sen verran että hän ei pysty jatkamaan mutta myös kuolemantapauksia sattuu silloin tällöin. Lunikkipallon pelaajat ovat hyvin arvostettuja ja yleensä loistavia taistelijoita.

Lunikkien yhteiskunta on varsin uskonnollinen ja Sesilin sekä lunikin keisarin palvominen määrää koko elämän tahdin. Papit ovat erittäin arvostettuja, soturit seuraavaksi. Velhot ovat myös varsin arvostettuja ja kunnioitettuja ja lunikkien parissa elääkin monia taikuuden harjoittajia.

Lunikit ovat taitavia ratsastamaan pienillä ja nopeilla hevosillaan Thul ib Lunikureilla, Lunikinhevosilla, joita he kasvattavat ja jalostavat jatkuvasti paremmiksi. Lunikinhevoset ovat arvostettuja ja haluttuja ympäri Argnosia.

Uskomukset

Lunikit palvovat Sesiliä ja uhraavat tälle usein jopa ihmisuhreja, yleensä sotavankeja mutta jos näitä ei löydy, uhrataan jalkavaimojen lapsia tai rikollisia.

Nimet

Lunikkien nimet ovat arabi ja intialaisvaikutteisia ja miesten nimessä mainitaan usein koko tämän sukupuu. Naimattomilla naisilla käytetään vain tytön etunimeä. Naimisiinmenneillä naisilla mainitaan myös aviomiehen nimi sekä asema haaremissa. Miesten nimiä ovat esimerkiksi Abdul ib Maara ib Gutra-Mukha, Mahatra-Mutha ib Rahja, Dul ag Guldari ib Trazeera. Naisilla Tyra (ib Abdul ter Tiera mikäli Abdulin ensimmäinen vaimo), Reena (ib Abdul ter Kiera mikäli toinen vaimo), Ahila (ib Abdul ter Koheera mikäli kolmas).

Muuta

Käytös

Itsevarma, ylpeä, tulinen ja kärsimätön. Lunikit heittäytyvät kaikkiin toimiinsa todella suurella kiihkolla ja intohimolla, mutta hylkäävät hankkeet jotka vaikuttavat epäonnistuvan, keskittyen jälleen uuteen toimeen. Vähättelevät usein muita ja kehuvat itseään ja omia saavutuksiaan jotka tosin usein ovatkin kehujen arvoisia.

Kielet

Lunikit puhuvat omaa kieltään Lunikki. Kaikki miehet osaavat lukea ja kirjoittaa, naisilta lukutaito on kielletty vaikkakin jotkut ovat sitä salaa opiskelleet. Lunikeilla on oma riimumerkistö, Sesilud, Aurinkoriimut.

Epäluulot

Halveksivat peikkoja ja yleisesti ottaen kaikkia muita ihmisiä, joita eivät pidä oman sivistyksensä veroisina vaan nimittävät usein barbaareiksi. Vihaavat ja pelkäävät Kuuman vajoaman hiekkakäärmeitä ja Lunikin mets??ssä asuvia azuraheja.

Eteläiset