CW:Lunikit

yks. luniki, mon. lunikai

Lunikit (lunikki. "Valitut") ovat sivistynyt ihmiskansa, joka hallitsee eteläistä Argnosin mannerta ja siellä asuvia kansoja. Lunikkien hallitsemaa aluetta kutsutaan Lunikin valtakunnaksi, ja sen keskuspaikkana toimii Auringon kaupunki, jossa suurin osa lunikeista asuu. Lunikkien elämä pyörii hyvin tiiviisti valtionuskonnon, Ahm-sesilismin (lunikki. "Sesilin lapset, Sesilin perilliset") ympärillä. Lunikkeja johtava Auringonpoika (lunikki. "Than-Sesil") on uskonnon opetusten mukaan ainoan Jumalan Sesilin (lunikki. "Jumala") poika ja hänenä maanpäällinen edustajansa.

Ulkonäkö

Lunikit ovat muiden luni-kansan jäsenten tavoin ruumiinrakenteeltaan pitkiä ja hoikkia, tummaihoisia ja tummatukkaisia. Silmien väri on musta tai ruskea, joillakin harvoilla myös sininen. Miehet, jotka kasvattavat parran, huolehtivat siitä hyvin leikkauksin ja hajustamalla.

Lunikin suosivat joko kevyitä, kirkkaanvärisiä silkkiasuja ja -kaapuja tai köyhemmän väestön parissa vain lannevaatteita ja hartiahuiveja. Pään suojana käytetään yleisesti huivia, joka aavikolla asuvilla on pitkä vaate kiedottuna pään ja kaulan ympäri suojaamaan auringolta. Muualla asuvilla huivia pitää paikallaan yleensä kullasta tai hopeasta tehty panta. Koruja käyttävät niin miehet kuin naisetkin ja ne kertovat kantajansa asemasta.

Ahm-Sesilimin korkea-arvoisilla jäsenillä on otsassaan maalattu merkki joka voi olla joko punainen tai kultainen, kertoen kantajan olevan joko Siunattu tai Valittu.

Soturit käyttävät haarniskana lamellaari- tai suomupanssareita, jotka on usein taidokkaasti kaiverrettuja ja koristettu uskonnollisilla symboleilla. Myös soturien kantamat sapelit ovat usein taidokkaasti työstettyj??, kertoen kantajansa arvoasemasta.

Hevoset ovat arvostettuja ja niilläkin näkee usein kauniisti kirjailtuja loimia ja suomu- tai lamellaarihaarniskoja.

Lunikkien käytös vaikuttaa muista itsevarmalta, ylpeältä, tuliselta ja kärsimättömältä. Lunikit heittäytyvät kaikkiin toimiinsa suurella kiihkolla ja intohimolla, mutta hylkäävät hankkeet jotka vaikuttavat epäonnistuvan, keskittyen jälleen uusiin kohteisiin. Lunikkien keskuudesta onkin noussut monia lahjakkaita runoilijoita ja taiteilijoita.

Kulttuuri

Lunikit asuvat enimmäkseen kaupungeissa tai kylissä. Kaupunkien keskipisteenä on yleensä valtava Sesilille pyhitetty temppeli, josta hallitaan myös kaupunkia. Useimmat lunikit tulevat toimeen kaupankäynnillä, paimentamisella, maanviljelyllä ja metsästyksellä. Lunikeilla on myös mittavat sotajoukot jossa monet lunikkimiehet palvelevat ainakin 2 vuoden jakson.

Lunikkien valtakuntaa hallitsee lunikkien keisari, Auringonpoika, jonka kasvoja ei koskaan näytetä, vaan ne pidetään piilossa kultaisen naamarin takana. Auringonpoikaa palvotaan kuolemattomana auringonjumala Sesilin poikana ja maanpäällisenä edustajana. Keisarilla on kuitenkin vain nimellinen valta, sillä käytännössä Sesilin papistosta muodostettu Sesilin valitut johtaa imperiumia ja määrää valtakunnan asioista.

Lunikkien yhteiskunta on varsin uskonnollinen ja Sesilin sekä Auringonpojan palvominen määrää koko elämän tahdin. Papit ovat eritt??in arvostettuja, soturit seuraavaksi. Velhot ovat myös varsin arvostettuja ja kunnioitettuja, ja lunikkien parissa elääkin monia taikuuden harjoittajia. Erityinen lunikkivelhojen ala on alkemia ja erilaisten juomien ja liuosten tekeminen. Lunikit uhraavat Sesilille usein ihmisuhreja, yleensä sotavankeja tai rikollisia. Joskus uhrataan myös jalkavaimojen lapsia. Uhrauksia tehdään useimmiten kahtena Ahm-Sesilimin juhlapäivänä ja näiden tarkoitus on näyttää Sesilille kuinka paljon hänen lapsensa tätä arvostavat.

Lunikkimiehet ottavat itselleen yleensä yhden vaimon ja useita jalkavaimoja, sen mukaan kuinka rikkaita he ovat. Jokaisesta vaimosta he maksavat vaimon vanhemmille morsiuslunnaat; ensimmäisestä vaimosta lunnaat ovat suuremmat kuin jalkavaimoista. Jalkavaimot toimivat ensimmäisen vaimon palvelijattarina ja heille lankeaa suurin osa kotitöistä ja lastenhoidosta. Ensimmäisen vaimon tehtävä on jatkaa sukua. Tästä huolimatta lunikkimiehet harrastavat seksiä myös jalkavaimojensa kanssa, mutta näille syntyvät jälkeläiset useimmiten joko surmataan, hylätään tai myydään orjiksi. Lunikkiperheissä on yleensä lapsia 2-3, joista yksi on mielellään poika ja loput tyttäriä, joista voi vaatia hyvät morsiuslunnaat. Tavallisesti 13 vuotta täyttäneet tyttäret ovat kelvollisia naimisiinmenoon, mutta myös nuorempia saatetaan myydä vastineeksi morsiuslunnaista.

Lunikit ovat taitavia ratsastamaan pienillä ja nopeilla lunikinhevosilla, joita he kasvattavat ja jalostavat jatkuvasti paremmiksi. Lunikinhevoset ovat arvostettuja ja haluttuja ympäri Argnosin mannerta, täysin koulutetusta oriista saa ruhtinaallisen korvauksen Agerian ja Lhustin markkinoilla.

Lunikit puhuvat omaa kieltään, lunikkia. Luku- ja kirjoitustaito on varattu vain miehille, naiset eivät saa tiukimpien lakien mukaan edes koskea kirjoihin. Lunikeilla on oma kirjoitusmerkistönsä, Sesilud (lunikki. "aurinkoriimut") .

Lunikkien nimet ovat arabi- ja intialaisvaikutteisia ja miesten nimessä mainitaan usein koko tämän sukupuu. Naimattomilla naisilla käytetään vain tytön etunimeä. Naimisiinmenneillä naisilla mainitaan myös aviomiehen nimi sekä asema haaremissa.