Heimot/Hypersiirto
Ensin lienee syytä hieman selvittää Heimojen Oberman-ilmiön taustaa. Ajatuksena on, että avaruudessa on ääretön määrä mahdollisia siirtopisteitä. Siirtopisteet yhdistyvät äärettömään määrään muita siirtopisteitä. Näin ollen on siis teoriassa mahdollista siirtyä mistä tahansa minne tahansa. Siirtyminen kvanttiavaruuden kautta tapahtuu "hypersäikeitä" pitkin, jotka ovat kuin kahden avaruudellisen pisteen välillä kulkevia lankoja, joita pitkin madonreikä avataan. Tätä voisi verrata siihen, että hypersäie "paisutetaan" läpikuljettavaksi madonreiäksi.
Nyt jos hyperavaruutta yritettäisi tarkastella hieman eri tavalla, voitaisi ajatella niin, että erilaiset massat näkyisivät kirkkaina kohtina avaruudessa ja muu avaruus pimeänä tilana. Hypersäikeet olisivat tässä tilassa heikosti hohtavia valokuituja. Vertauskuvallisesti oikeaa ulostulopistettä tai lähtöpistettä on hankalampi löytää tai laskea tarkasti suurten massojen lähellä. Tästä syystä useimmat siirrot mieluiten suoritetaan syvästä avaruudesta syvään avaruuteen kauemmas suurista massoista. Käytännössä tämä tarkoittaa siis sitä, että etenkin kauempaa siirtyessä, massojen lähelle siirtyminen sisältää aina suuremman virheen mahdollisuuden. Tämän lisäksi massoilla on taipumuksena vetää avaruutta kasaan, niin että myös hypersäikeen kasautuvat massojen lähelle. Tämä on vaarallista etenkin painavien aurinkojen tai mustien aukkojen lähelle siirryttäessä. Suuri massa voi vetää aluksen ulostulopisteen magneetin kaltoin vaarallisen lähelle aurinkoa tai mustan aukon tapahtumahorisonttia.
Hypersäikeitä tai siirtopisteitä voidaan kartoittaa ja laskea ennalta jossain määrin, joka nopeuttaa loppukoordinaattien laskemista ja vähentää virhemarginaalia. Tämä on Kauppaliitolle iso bisnes. Kauppaliitolla on laaja siirtomajakkaverkosto ja suuret tietokoneet (ja näkijä-luotsit sekä tekoälyt), jotka jatkuvasti laskevat ja päivittävät hypersiirtoreittejä. Kauppaliiton laskemien reittien avulla voidaan siirtyä suhteellisen turvallisesti jopa kiertoradalta toiselle, mutta tarkoista koordinaateista saa aina maksaa.
Kartalla todellakin on "näkymättömiä" tähtijärjestelmiä, joten on aina mahdollista yrittää löytää kartoittamaton aurinkokunta ja siirtyä sen kautta. Useimmat alukset käyttävät tähtijärjestelmiä jonkinlaisina kiinnekohtina siirroissaan, sillä onnettomuuksien tai vikojen sattuessa alus ei jää pulaan keskelle ei mitään ilman mahdollisuutta pelastumiseen. Kartoitetuilla reiteillä liikkuu aina joku, joten avun mahdollisuus hädässä on myös todennäköisempi. Tietysti tässä on myös vaaransa. Kaapparit ja avaruusrosvot usein vaanivat näissä syrjäisissä tähtijärjestelmissä reitiltä harhautuneita tai hätään joutuneita aluksia.
Tuota sääntöä voisi siis tarkentaa niin, että "kartoittamaton" tarkoittaa juurikin tähtijärjestelmää, mitä ei ole kartalle merkitty. Muutokset kartoittamisesta ovat tärkeitä etenkin lähiavaruuteen siirryttäessä. Syvään avaruuteen siirtyessä kartoittamisen merkitys ei ole korostettu, mutta kuitenkin merkityksellinen. Toisaalta, jos haluaa hypätä keskelle ei-mitään, ei ole väliä, jos siirto menee muutamalla kymmenellä AU:lla pieleen. Tähtijärjestelmiin, tai pikemmin planeetoille matkatessa tämä voi kuitenkin tietää viikkojen lisämatkaa normaaliavaruudessa.
Laivastojen siirtäminen
Aluksia voidaan siirtää koordinoidusti, mutta yleensä turvallisuussyistä aika laajaan muodostelmaan.
Tiukkoja muodostelmiakin voidaan siirtää, mutta vain kun tilanne sitä ehdottomasti vaatii.
Useimmiten pienemmät alukset siirretään hyperlauttojen kaltaisissa tukialuksissa, joka kykenee hävittäjälentueiden lisäksi kuljettamaan myös useita fregatteja ja muutamia hävittäjiä. Eli yksi valtava alus luo siirtokentän, jonka sisällä kaikki muutkin alukset siirtyvät. Tästä alukset irrottautuvat nopeasti siirron jälkeen muodostelmaan.
Yhtymän aikaan käytettiin porttialuksia, jotka olivat "kokoontaittuvia" ja siirrettäviä siirtoportteja. Selviytyneiden alusten nykyistä olinpaikkaa ei yleisesti tunneta.
Jotenkin minulle tuli mielikuva siirrosta jossa yksi pääalus hoitaa siirtokoordinaattien laskemisen ja siirto-operaation käynnistämisen. Kaikki muut laivueen alukset olisivat kytkeytyneet yhteen verkkoon jossa Oberman ytimet olisivat "kytkettynä" toisiinsa. Eli kaikki ytimet toimisivat yhtenä isona ytimenä jossa jokainen erillinen ydin antaa oman osansa yhteen suureen siirtoon, jossa luodaan vai yksi iso portti jonka läpi koko laivue mahtuu. Vain yksi siirto ja portti koko laivuetta varten tarkoittaisi että kaikki alukset siirtyisivät saman verran, vaikka pieleen menneessä siirrossa. Tämä mahdollistaisi tiiviiden ryhmien yhteissiirron. Tietysti tuossa on miljoona asiaa jotka voi mennä karmeasti pieleen, olettaen että se on edes mahdollista. Jos nyt ymmärsitte mitä ajan takaa.
XX
koordinaattien valmiiksi laskemista käytetään. Se toimii silloin kun voidaan määritellä siirtopisteet ja -aika tarkasti (siirtopisteet liikkuvat suhteessa toisiinsa jatkuvasti), esimerkiksi samaan aikaan kun miehistö on horroksessa ja alus suuntaa kohti suunniteltua siirtopistettä tarkoin määrätyllä nopeudella.
Sokeat hypyt
"Sokeat hypyt" tai evakuaatiosiirrot voidaan suorittaa lyhyemmässä ajassa, mutta niiden tarkkuuskin on hyvin epäluotettava. Yleensä näitä käytetäänkin [mikro]siirtymään pois vaaratilanteesta syvään avaruuteen ja varsinainen kurssi lasketaan tarkemmin myöhemmin. Tämä on kuitenkin riskialtista ja epätaloudellista, koska jokainen Oberman-generaattorin "polkaisu" kuluttaa vähimmilläänkin yhden amatium-tangon eli parsekin edestä antimateriaa, siirtovirheen mahdollisuus on huomattava ja siirrot ovat käytännössä aina valvesiirtoja. Tämä on kuitenkin usein kuolemaa parempi vaihtoehto.
Hypersiirtojen jäljittäminen
Hypersiirtojen jäljittämiseen käytetään erilaisia menetelmiä, koska hypersiirto voidaan teoriassa suorittaa mistä tahansa minne tahansa, eri menetelmät on tarkoitettu vain tarkentamaan laskelmia; parhaimmillaankin jäljityslaskelmat ovat vain sivistyneitä arvauksia ja todennäköisyyksiin perustuvia laskemia. Yksittäinen menetelmä harvoin tarjoaa paljoa eväitä jäljitykseen ja monesti kokemus ja vaisto saattaa auttaa enemmän kuin hienot laitteet – etenkin, jos kyse on "kylmenneiden" siirtojen jäljittämisestä.
Jäljittämisessä yleisesti käytetyt menetelmät ovat: - gravimetriset sensorit - (passiiviset) sähkömagneettiset sensorit - tilastot ja tähtikartat - looginen päättely, maalaisjärki ja arvaukset
GRAVIMETRISET SENSORIT Jos jäljitys voidaan aloittaa vielä kun alus on tekemässä siirtoa, voidaan siirron aiheuttamista "painovoimajäristyksistä" mitata siirron suuntima ja etäisyys. Yksittäisen aluksen sensorien mittaukset ovat yleensä suuntaa antavia, mutta laajan (esim useampien alusten, hypermajakoiden tai luotaindroonien muodostama) sensoriverkon avulla voidaan saada huomattavasti tarkempia mittaustuloksia. Esimerkiksi kaapparit, ryövärit ja palkkionmetsästäjät toimivat yleensä yhteistyössä saaden siirroista jokseenkin tarkkoja lukemia. Mittaustulokset ovat tarkempia vakaista siirtopisteistä ja, jos lähistöllä ei ole muita siirtyviä aluksia. Mittaustuloksia voi häiritä useiden alusten samanaikaisella siirrolla eri pisteisiin (painovoima-aallot sotkevat toisiaan) tai suorittamalla piste epävakaasta pisteestä, joka tuottaa epäharmonisia painovoima-aaltoja siirron aikana.
SÄHKÖMAGNEETTISET SENSORIT Alusten moottorit, olivat ne sitten massakenttiä tai fuusiosoihtuja, sekä muut järjestelmät jättävät jälkeensä hiukkasvanoja ja taustasäteilyä, joita voidaan jäljittää. Kun jäljet yllättäen loppuvat, voidaan päätellä aluksen todennäköinen siirtopiste.
TILASTOT JA TÄHTIKARTAT Jos aluksen mahdollinen siirtopiste tunnetaan, voidaan tilastojen, tähti- ja hyperreittikarttojen avulla määritellä aluksen mahdollinen määränpää suhteessa aluksen tunnettuun siirtokantamaan ja koordinaattien laskenta-aikaan. Useimmiten siviilialusten ja (esim. kauppaliiton) reittilaivojen kohdalla voidaan olettaa, että ne yleensä noudattavat tunnettuja hypersiirto- tai kauppareittejä. Reuna-avaruudessa liikuttaessa aluksen siirtyvät useimmiten tähtijärjestelmien välillä turvallisinta tai taloudellisinta mahdollista reittiä määränpäähänsä. Tilastojen ja tähtikarttojen perusteella tehdyt laskelmat ovat kuitenkin vain tilastollisia todennäköisyyksiä.
LOOGINEN PÄÄTTELY, MAALAISJÄRKI JA ARVAUKSET Viime kädessä voidaan aina turvautua sivistyneisiin arvauksiin, logiikkaan tai "perstuntumaan". Etenkin silloin kun jäljittäjiä yritettään harhauttaa, kokemukseen ja vaistoon kannattaa luottaa. Hyvä jäljittäjä osaa nähdä harhautusyritysten läpi ja tuntee keinot päästä aluksen jäljille vähilläkin vihjeillä. Arvausten ja päätelmien varassa tehty jäljittäminen on toki ylimalkaista, eikä mahdollista siirtokoordinaattien määrittämistä kovin tarkasti, mutta joskus sekin on tarpeeksi.