CW:Keskimaalaiset
Tämä artikkeli kertoo Keskimaalaisista, entisen Midian valtakunnan ja Hajonneiden maiden asukkaista. Keskimaalaisiksi kutsuttiin myös myös yhtä alkuperäisistä argnosilaisten heimoista, joka vaelsi Hajoamisen jälkeen asumaan keskiseen Argnosiin.
Keskimaalaiset ovat suuri kansanryhmä joka elää Argnosin mantereen keskiosassa Urialinjärven ympäristössä, alueella jota kutsutaan nykyään Hajonneiksi maiksi. Keskimaalaisten suuri valtakunta oli CW:Midian valtakunta, joka hajosi sisällissodan seurauksena CW:1099 YA.
Ulkonäkö[edit]
Keskimaalaiset ovat tyypillisen etrun tapaan noin 170cm pitkiä, rotevia ihmisiä, jotka ovat sopeutuneet maanviljelysyhteiskuntaan. Hiukset ovat luonnostaan vaalean hiekanväriset tai mustat, silmät siniset, ruskeat, vihreät tai harmaat. Iho vaalea tai päivettynyt.
Korvakorut ja sormukset ovat varsinkin kaupunkilaisten suosiossa, kuten myös erilaiset käsivarsirenkaat.
Vaatteet ovat käytännölliset puuvillaiset tai pellavaiset. Miehillä on tavallisesti polviin ulottuva tunika joka solmittu vyöllä vyötärön kohdalta. Moni kantaa mukanaan lyhyttä miekkaa tai tikaria. Jalassa nahkasaappaat tai sandaalit, housut pitkälahkeiset ja yllä puolipitkä tai pitkä, kirjailtu viitta joka kiinnitetty soljella molempiin hartioihin. Naisilla tunika nilkkoihin asti ja sen päällä lyhyempi hame tai esiliina. Mustat tai ruskeat liivit jotka solmitaan edestä värikkäillä nauhoilla, jalassa sandaalit tai tossut. Matkalaiset käyttävät harmaita tai ruskeita matkakaapuja.
Tatuointeja pidetään arveluttavina ja monet ovat sitä mieltä että ainoastaan rikolliset tai kultistit käyttävät niitä.
Historia[edit]
Keskimaalaiset periytyvät entisen Midian valtakunnan asukkaista.
Kulttuuri[edit]
Pääosa keskimaalaisista asuu linnoitetuilla maatiloilla tai pienissä kylissä, kasvattaen karjaa ja viljaa. Kyläläiset pitävät huolen omista asioistaan eivätkä juuri välitä muun maailman menosta omien asioidensa ulkopuolella. Kaupungit ovat kaupan ja liiketoiminnan keskuksia jossa tavataan viikottain toreilla ja markkinoilla.
Perheet ovat vaihtelevan kokoisia, maaseudulla keskimäärin 10 henkeä ja kaupungeissa 6. Maaseudulla samalla tilalla asuu yleensä koko lähisuku, viljellen yhteisiä peltoja ja paimentaen yhteistä karjaa.
Naimisiin mennään tavallisesti rakkaudesta, useimmiten samasta kylästä saman ikäisen nuoren kanssa, vaikkakin kylien välillä käydään myös riiaamassa. Tavallinen naimisiinmenoikä on 16-20 vuotta.
Keskimaalaisten asuinseuduilta Hajonneista maista puuttuu vahva keskusarmeija joka toisi jatkuvaa turvaa elämään. Kaikilla kaupunkivaltioilla on omat armeijansa, jotka on joskus muodostettu Keskimaan keisarillisen armeijan tavoin, raskaan jalkaväen legioonien ympärille, mutta yleensä eivät ole nostoväkeä kummoisempia. Maaseudulla kylien turvallisuudesta pitävät huolet lukuisat kylällisten muodostamat militiat sekä joissakin tapauksissa paikallisen lordin oma kaarti. Nämä riittävät monessa tapauksessa satunnaisiin rosvohyökkäysten torjuntaan mutta eivät pitkiin sotiin. Alueet joilla ei ole paikallista lordia tai paronia ovat yleensä erittäin turvattomia ja kylien ihmiset usein huomaavat tekevänsä työtä turhaan, suurimman osan viljasta mennessä rosvoille.
Keskimaalaisten uskomuksen mukaan mustan kissan pitäminen tuo huonoa onnea ja vihreät silmät ovat velhon merkki. Suurin osa tavallisista ihmisistä pelkää taikuutta ja velhoja, ja monet velhot ovat joutuneetkin poisajetuiksi tai vähintäänkin kokeneet kylmää vihamielisyyttä. Monet pitävät silti onnenamuletteja joissa saattaa olla jokin CW:Suojariimu kaiverrettuna.
Suurin osa keskimaalaisista kuuluu Denelin kirkkoon. Palvontamenot, joita pidetään joka viikon ensimmäinen päivä, ovat tärkeä sosiaalinen tapahtuma josta poisjäämistä ihmetellään seuraavaan tapaamiseen asti. Liki jokaisessa kylässä on oma kirkkonsa ja Denelin valaistuneiden ryhmänsä. Maaseutua täplittävät useat linnoitetut ja omalla vartiostolla suojatut luostarilinnoitukset, jotka omalta osaltaan tuovat alueelle rauhaa. Luostarilinnoitukset ovat Deneliläisten ritarikuntien varuskuntia ja koulutusleirejä.
Keskimaalaisten nimet ovat roomalais-itäeurooppalaistyylisiä. Miesten nimet kuten Nikolaus, Claudius tai Konstantin ovat tavallisia. Naisilla tyypillisiä ovat Claudia, Konstantina tai Nikaterina. Sukunimeä käytetään yleisesti ja ihmisiä puhutellaan heidän koko nimillään.
Keskimaalaiset puhuvat midiankieltä.