Skai's Odyssey/Chapter 2

__SHOWFACTBOX__

DM

[[DM::Tuukka P]]

Pelattu

Pelattu::2002

Paikka

Paikka::Riihimäki

Hahmot

• Hahmo::Olo Shan;Kansa::Human;Luokka::Smuggler;Taso::? (pelaaja::Mikko K)

• Hahmo::Skayron "Skai" Allsop;Kansa::Transhuman;Luokka::Tinkerer;Taso::? (pelaaja::Timo A)

Tapahtumat

Astuimme portista läpi ja ero edelliseen oli suorastaan käsinkosketeltava. Portin toisella puolella saavuimme diplomatia-alueelle, jotka kaikkialla maailmassa ympäröivät Portteja. Alue oli katettu ilmeisesti lasilla, vaikka mistään ei olisi voinut huomata olevamme sisätiloissa. Kaksoistähdet paistoivat aina niin kirkkaina ja lämpötilalukema näytti hellettä, kuitenkin miellyttävää sellaista. Huokaisin syvään helpotuksesta ja laitoin aurinkolasit päähäni. Vain pari askelta ja olisin Jodien Primen kamaralla nauttimassa jo moneen kertaan ansaitsemastani lomasta.

Hyvää oloani kesti vain hetken aikaa kunnes meitä vastaanottamaan tuli varsin viehkeä, mutta nyrpeä, naishenkilö. Nainen huomautti varsin ikävään sävyyn että emme näytä ollenkaan Tau Ceti centerin virkailijoilta, johon luonnollisesti vastasimme että emme tietenkään näytä koska emme ole sellaisia. Tähän nainen jatkoi yhtä ikävään sävyyn, että miten me sitten olemme ylipäätänsä saaneet porttipassit, Jodien on karanteenissa sisällissodan takia. Huomauttipa tuo vielä että taidamme olla jotain epänormaaleja henkilöitä jotka saavat kiksinsä sodasta. Siinä hieman äimisteltyämme ja asiaa selvennettyämme meille selvisi että Jodien on määrätty karanteeniin niin, että maailmaan ei oteta vastaan eikä sieltä voi poistua kuin armeijan tai valtion edustajia. Saimme kuitenkin selvitettyä miten olimme paikalle tulleet, ja vastaanottajamme tuntui selittelymme hyväksyvän. Hän kutsui paikalle kaksi vartijaa saattamaan meidät tullin vastaanottoon.

Tullissa todistimme henkilöllisyytemme ja kerroimme aikeemme. Minä sanoin olevani lomalle ja että minulla pitäisi olla hotellihuone varattuna jossain. Tullivirkailija tarkasti asian ja neuvoi minulle reitin Sun beach plaza –hotellille. Jo hotellin nimi kuulosti niin hyvältä että päätin jälleen unohtaa kaikki ikävät asiat ja nauttia tästä eteenpäin vain lomastani. Hän latasi ComLogeihimme vielä ”turvaohjeet” karanteenialueella ja sotatoimialueilla liikuskeluun, lähinnä paikkoja joita välttää ja rangaistuksia joita on käytössä. Silmäilin sen nopeasti läpi, ei tuntunut olevan mitään tärkeää sellaiselle joka aikoo vain maata rannalla ruskettuen. Muuten meno tuntui olevan entisellään planeetalla, loistavaa porukkaa nämä Jodienilaiset, eivät anna pienten sotien haitata hyviä fiiliksiä. Saimme luvan astua itse Jodienille, mutta minut pysäytti matkalla toinen saattamassa olleista vartijoista. Hän vaati minua (varsin tiukkaan sävyyn) näyttämään tykkiveneestä mukaani ottamaa handy scania. Siinä luonnollisesti tuohtuneena viivytyksestä päästä itse paratiisiin aloin hankaamaan vastaan ja tiedustelemaan syytä moiseen, johon tuo kaappi vain toisti aikaisemman vaatimuksensa. Noh, vilautin scanneria ja mies tuntui tyyntyvän, mitähän mahtoi luulla senkin olevan, varmaan pommi.

Ulkona ihastelin ensin hetken aikaa ihanaa taivasta ja ah niin lämmintä ilmaa, jonka jälkeen tilasin taksin paikalle. Tanya ja Olo miettivät hetken aikaa mitä tekisivät mutta päätyivät molemmat siihen lopputulokseen että seuraisivat minua. Minulla ei sitä vastaan ollut oikeastaan mitään sanottavaa. Taksin tultua päätin ottaa lyhyen 15 minuutin kiertoajelureitin hotellille. Matkalle tuli hintaa 150 slottia, mutta ei se tuntunut niin isolta summalta, olinhan viimein määränpäässäni!

Taksi ajeli reitin läpi ja pääsin ihastelemaan valtavia ostoskeskuksia ja maailman upeimpia rantoja. Lopulta taksi pysähtyi aivan hämmästyttävän upean hotellin eteen. Hotelli oli kolmikerroksinen, todella leveä ja pääovien yllä luki kullatuilla kirjaimilla ”Sun Beach Plaza”. Olin aivan äimän käkenä, en ollut tottunut näin hyvään tuuriin. Sisällä iloiset yllätykset jatkuivat, vastaanotossa ilmoitettiin että lentoyhtiö joka oli kämmännyt matkani olikin varannut minulle upeimman sviitin hotellin toisesta kerroksesta, ja että maksettuun hintaan sisältyivät myös ruokailut, juomat, minibaarit, kaikki. Kysäisin kavereiltani että mitähän he aikovat tehdä, johon virkailija hieman hämmentyneenä huomautti väliin luulleensa meidän olleen samaa seuruetta. Myös Tanya tönäisi minua kysyvästi. Olo tiedusteli virkailijalta huoneen hintaa, mutta saatuaan selville että ne liikkuivat hieman pilvien yläpuolella kutsuin uudet ystäväni luonnollisesti vieraikseni sviittiini. Olo tapansa mukaan vähätteli tätä jalomielistä elettäni mutta Tanya vaikutti olevan mielissään. Tässä vaiheessa tajusin kuinka tukala olo minulla oli, johtuen lämpimistä mekaanikon haalareistani sekä armeijan mallisesta liivistä. Päätin käydä heti kun mahdollista ostamassa uusia lomavaatteita hukkaamieni tilalle.

Pääsimme sviittiin ja se olikin aivan valtava. Sviittiin kuului kolme suurehkoa makuuhuonetta, iso keittiö ja ruokailutila, minibaari alue, olohuone/lounge jossa valtava holovisio, kylpyhuone jossa iso, muutaman hengen poreallas ja aivan älyttömän kokoinen patio/parveke. Valtasin isoimman makuuhuoneen luonnollisesti itselleni ja heitin laukkuni ja liivini sängylle. Tämän jälkeen päätin lähteä ostoksille, mutta en kerennyt edes sviitin ovelle kun kuulin Tanyan innostuneen äänen keittiöstä. Kiirehdin katsomaan mikä oli niin hienoa ja itsekin innostuin. Huoneistoon kuului holopalvelija, jonka Tanya oli juuri aktivoinut. Kiirehdin tutkimaan sen säätimiä ja huomasin että niistä pystyi säätämään mm. huoneen ilmastointia ja automaattitiskausta. Myös Olo tuli siihen sähläämään, ja hädin tuskin sain ilmankosteuden säädettyä itselleni ihanteellisen kosteaksi. Olo vaihtoi holopalvelijan skinin bikineihin, mutta huomasi että Tanya oli aktivoinut miespuolisen version ko. tekoäly-ohjelmasta, joten nolon hämmentyneen hetken jälkeen hän vaihtoi sen naispuoliseksi bikinipukeiseksi. Hetken kummasteltuani lähdin ostoksille uudestaan. Jälleen olin päässyt vain ovelle asti kun Tanya huudahti toistamiseen. Tällä kertaa tyydyin vain huikkaamaan takaisin että mitä nyt. Tanya ilmoitti löytäneensä kaapillisen rantatavaroita, mukaan luettuna rantapallon. Kiva. Eipä tarvitse sellaista sitten ostaa uudestaan.

Vihdoin päästyäni pois sviitistä suunnistin respaan jossa kyselin sopivista liikkeistä. Respa opasti minut hotellin galleriaan jossa oli runsaasti kivoja pikku puoteja. Hän myös neuvoi miten pääsen parin korttelin päässä sijaitsevalle ostarille. Ensin tarkistin gallerian puodit, mutta sieltä ei löytynyt mitään mielenkiintoista, lukuunottamatta erästä elektronista pukua joka esti ihoa palamasta, ja joka maksoi 10000 slotia. Suunnistin siis ostarille. Matkan aikana riisuin haalareiden yläosan ja jätin sen roikkumaan lanteilleni, etten tukahtuisi. Samalla kävin kiusallisen selväksi minuun kohdistuvista katseista ja tuijotuksesta. Erotuin kieltämättä hieman katukuvasta, mutta siihenhän tässä oltiin etsimässä helpotusta. Saavuin ostarille jossa bongasin samantien Moda Verne nimisen vaateliikkeen. Sisällä liikkeessä minuun liimaantui välittömästi myyjältä näyttävä, …ööö… henkilö. Hänellä oli violetti iho, kalju pää, uhkeat rinnat ja muuten vaikutti varsin androgyyniltä. Hän tiedusteli asiaani, hieman nyrpistellen nenäänsä ulkoasulleni, ja kerrottuani etsiväni hieman kevyempää vaatetusta hän, ärsyttävän innostuneena, ilmoitti tietävänsä tasan mitä tarvitsen. Seuraavat kymmenen minuuttia minulle esiteltiin mitä kamalampia ja ällöttävämpiä ”muotia” olevia luomuksia, joita en tosiaan olisi voinut kuvitella edes kuolleena pitäväni. Henkilö hieman loukkaantui ilmoitettuani että taidan löytää itse paremmin sopivia vaatteita, mutta otan kyllä yhteyttä mikäli tarvitsen apua. Löysinkin tosiaan itselleni pienellä etsimisellä kaksi aivan loistavaa löysää silkkipaitaa sekä puolipitkät shortsit. Ostin myös toisen alusvaatekerran vaihtovaatteiksi. Maksettuani ostokset kiittelin henkilöä hyvästä palvelusta ja lupasin (sormet ristissä) tulevani uudelleen ja suosittelevani paikkaa ystävillenikin. Olo viihtyisi täällä varmasti…

Palatessani hotellille muistin että tarvitsen myös jotain suojaksi aurinkoja vastaan ja kävin ostamassa nanobottikapselin joka estää ihoa palamasta. Söin sen ja menin sviittiini. Huomasin olevani todella väsynyt ja ihoni tuntui nihkeältä. Nyt tarvitsen vain suihkun ja sitten vaihdan vaatteet ja menen hieman nukkumaan. Jep. Pääsin sviittiin ja menin makuuhuoneeni ovelle, mutta huomasin että ovessa oli paperilappu. Lapussa luki ”ei saa häiritä”. Huomasin myös varusteeni oven vieressä. Jahas, taitavat Tanya ja Olo nauttia MINUN huoneessani. Noh, en anna tämänkään, helvetti sentään, häiritä ihan kohtuumukavaksi muodostuvaa lomaani.

Vaihdoin toiseen huoneeseen jonne jätin tavarani ja lähdin kohti kylpyhuonetta. Olohuoneen kohdalla Olo tuli parvelta sisään ja käski minun keksiä jotain menoa, sillä taisi olla tylsää. Oli kuitenkin helpotus huomata että makuuhuoneessani taisikin maata ainoastaan väsynyt Tanya. Ilmoitustani suihkusta ja sen jälkeisestä lepäämisestä Olo ei hyväksynyt ja väitteet väsymyksestä hän kuittasi vain tarjoamalla minulle annosta jotain minulle tuntematonta huumetta, DV-3. Noh, ei minulla mitään ilmaista shottia vastaan ollut, ja Olon itsensä otettua annos ensin vakuutuin sen turvallisuudestakin. Sanoin käyväni ensin kylläkin suihkussa ja että sen jälkeen voisimme lähteä etsimään bileitä, niitähän Jodienilla pitäisi olla useitakin.

Suihkussa ollessani Olon olo taisi käydä rauhattomaksi ja hän tuli kylppäriin ja meni porealtaaseen lojumaan. Huomasin hänen myös ottaneen holopalvelijattaren mukaan istumaan ammeeseen. Mitkä perversiot… Noh, Olo antoi minulle shotin DV-3:a, myöhemmin selvisi sen olevan jotain amfetamiini-johdannaista, ja virkistyin hetkessä. Puin uudet rennot vaatteet päälleni, ja ehdotin että menisimme ensin hotellin baariin. Baarissa tilasin drinkin, jonka baarimikko teki niin käsittämättömän hienosti akrobatialiikkeineen kaikkineen että hetken aikaa tuijotin suu auki ja mieli teki pyytää toista samanlaista. Olo sai jotain palavaa juomaa jäälasissa (siis jäästä tehdyssä lasissa). Meno baarissa oli kuitenkin suoraan sanottua toiselta vuosituhannelta joten päätimme lähteä etsimään rantabileitä. Kävimme kuitenkin ensin huoneessamme varustautumassa asiaankuuluvasti rantapallolla, kylmälaukullisella viinaa minibaarista ja Olo otti myös lasten hiekkaämpärin jonne sekoitteli jäätä ja epämääräistä juomaa.

DV-3 ja viina alkoivat todella kolahtaa ja laitoin ComLogista subTeknon täysille ja tanssahtelin matkalla rannalle. Pysähdyimme ja seuraavaksi huomasin Olon kävelevän jonkin naisen perässä. Välittämättä ollenkaan lähdin myös mukaan. Kävi ilmi että nainen opasti meidät bileisiin. Bileet olivat valtavat, paikalla oli varmasti yli tuhat juhlijaa. Alueella oli myös lukuisia uima-altaita joista yksi oli rakennettu mereen! Altaasta pääsi polskimaan mereen ja toisinpäin, mutta niin että vedet eivät sekoittuneet.. Pulahdin altaaseen ja päätin ensin jäädä veden alle kellumaan ja nauttimaan näkymistä. Altaassa oli myös toinen mies, Beta Hydriläinen ja kiduksilla varustettu kuten minäkin, jonka kanssa aloin juttelemaan ”näkymistä” (eli muodokkaista naisista yllämme). Hän osoitti altaan reunalla olevaa neitosta josta näin vain takamuksen, mutta millaisen takamuksen! 10+ olisi vähättelyä. Kysäisin mieheltä naisen muusta ulkonäöstä ja hän pystyi sanomaan (vedenalaisella merkkikielellä) vain että OK! Olen normaalistikin hyvin sosiaalinen luonne, mutta tämän hetken olotilassani oli erittäin sosiaalinen ja itsevarma joten menin samantien juttelemaan naiselle. Sain hänen mielenkiinnon heräämään ja juttu alkoi luistaa. Hän kertoi nimekseen Sharon ja olevansa toista päivää Jodienilla. Hän myös esitteli minut varmaan puolelle sadalle muulle henkilölle. Siirryimme luontevasti tanssimaan ja jatkoimme tutustumistamme. Minulle tuli jano joten kävin hakemassa itselleni ja hänelle jotain vihreää drinkkiä mikä maistui ihan hyvälle. Palatessani Sharon laukaisi (onneksi ainoan) huonon kommenttinsa ottaessaan molemmat drinkit käsistäni ja laittaessaan ne rinnoillensa sanoen ai sä toit meille molemmille… suuni hieman loksahti auki, en ollut pitänyt häntä minään bimbona sentään. Sharon taisi itsekin tajuta asian ja vähän nolona korjaili juttuaan. Loput keskusteluistamme olivatkin pelkästään varsin älykkäitä ja hyviä. Sydämeni alkoi jo tässä vaiheessa lämmitä hänelle ja ilmeisesti itsekin olin tehnyt jonkinlaisen vaikutuksen sillä Sharon alkoi käyttäytyä varsin miellyttävästi ja tanssimme todella lähekkäin, välillä suudellen. Pian Sharon alkoi myös ehdotella jotain siirtymistä kaksin takaisin sviittilleni, jota olinkin jo kerennyt mainostamaan jatkomestana varsin monelle. Bileet päättyivät pian ja lähdimme kaksin sviitille, onneksi Olo oli hukkunut jonnekkin ja ne sadat muut joille olin paikasta mainostanut.

Meillä kesti ehkä noin puoli tuntia päästä Sun Beach Plazalle sillä kiertelimme käsi kädessä pitkin rantoja jutellen. Viimein sviitillä istahdin sohvalle ja Sharon alkoi kiihkeästi riisumaan itseään. Hetken meinasin muistaa jotain häiritsevää tovereistani mutta lähimuisti pätkäisi onneksi kun tuli muuta ajateltavaa Sharonin alkaessa vapauttaa minuakin vaatteistani. Hetken aikaa touhuiltuamme sohvalla sain loistoidean siirtyä kylppärin puolelle porealtaaseen. Vikatikki.

Kylppärissä huomasin heti ovella Olon lojuvan altaassa varsin kalpeana mutta onnellinen ilme kasvoillaan, ihan muissa maailmoissa. En kerennyt sanomaan mitään kun huomasin altaassa myös verta. Yhtäkkiä pinnan alta nousi alaston tyttö jolta oli ranteet viilletty auki. Tyttö oli todella kalpea ja aivan sekaisin, mutta sentään elossa. Sharon kiljaisi ja pyörtyi. Minä melkein panikoin mutta sain sentään toimittua. Otin nopeasti kaksi pyyhettä ja syöksyin altaaseen aikomuksena sitoa tytön haavat. Minulla ei ole minkäänlaista ensiapu koulutusta mutta maalaisjärjellä ajatellen käärin molemmat ranteet pyyhkeisiin ja puristin haavoja. Tyttö oli aivan heikkona mutta yritti silti oudosti estää minua pelastamasta häntä. Samalla huusin holopalvelijaa paikalle, joka ilmestyikin. Käskin sitä hälyttämään lääkintähenkilökuntaa paikalle syystä jonka varmasti itsekin näki. Seuraavat puoli minuuttia tuntuivat ikuisuudelta kunnes huoneeseen tuli kaksi turvamiestä. Ensin he pysähtyivät ovella makaavan Sharonin luo mutta huudettuani heille toinen syöksyi auttamaan tuntemattoman tytön käsistäni. Sanoin heille että toimittavat tytön hoitoon. Turvamies alkoi vaatimaan henkilötietojani ja kyselemään kenen sviitti oli. Siinä nolona ilmoitin että minunhan tuo, ja näytin Com-ID:ni ComLogilta. Tilanne alkoi hieman rauhoittua ja tajusin miltä koko tilanne varmasti näytti, minä siinä alastomana vertavuotava tyttö käsissäni… nolona aloin selittelemään jotain sekavaa ja kysäisin myös mahdollisista jälkiseuraamuksista. Turvamies ei tuntunut kiinnostuneelta mahdollisesta syyllisyydestäni tapahtumiin mutta antoi ymmärtää että pienellä tipillä selviäisin mahdollisista jälkikäsittelyistä. Tuo pieni tippi paljastuikin sitten 700 slotiksi! Maksettuani ComLogillani turvamies, jonka nimi ilmeisesti oli Jack, kävi näppäilemässä jotain holopalvelijan säätökonsolilta. Seurauksena palvelija katosi ja poreallas huuhtoutui ja tyhjeni. Turvamiehet antoivat myös Ololle jonkin pistoksen ja jättivät hänet kylppärin lattialle makaamaan. Vasta nyt aloin itse muodostamaan jotain kokonaiskuvaa tilanteesta ja se näytti kieltämättä paljon siltä että Olo olisi viiltänyt tytön ranteet auki, joidenkin sairaiden mielitekojen takia. Päätin jättää hänet makaamaan lattialle kun järkyttynyt Sharon alkoi heräillä. Kiedoin tytön pyyhkeeseen sillä hän vaikutti tärisevän. Tyttö kielsi koskettamasta itseään mutta kysyi myös että missä voisi nukkua. Ohjasin hänet makuuhuoneeseeni ja noudin sen jälkeen hänelle hänen vaatteensa sekä omani. Sharon pyysi minua jäämään huoneeseen seurakseen ja enhän tietenkään kieltäytynyt. Istahdin tuolille ja lukitsin oven ettei psykopaatiksi luulemani Olo kävisi kimppuumme yöllä.

Aamulla heräsin väsyneenä ja yllättävän kevyessä krapulassa. Tarkastettuani että Sharon hengitti lähdin huoneesta. Kuulin Olon puhuvan loungessa joten suunnistin varovasti sinne. Olo huomasi minut ja alkoi vaatia välittömästi selitystä viime yön tapahtumista. Hieman vielä itsekin järkyttyneenä taisin kutsua häntä hulluksi perverssiksi joka viiltelee tyttöjen ranteita. Olo ei tuntunut (yllättäen) pitävän väitteistäni ja ilmoitti ottaneensa eilen annoksen vahvaa hallusinogeenia, ja ettei hänelle ole mitään muistikuvia todellisuudesta pitkältä ajalta. Ilmoitin hänelle hänen olevan minulle velkaa ne 700 slotia joilla jouduin lahjomaan vartijan. Yllättäen Olo maksoi summan mukisematta ja sanoi antavansa vielä 300 lisää jos pystyisin saamaan respasta tallennetta yön tapahtumista. Turvamiehet olivat ilmeisesti pyyhkineet kaikki jäljet öisestä sekoilusta holopalvelijan muistista. Noh, halusin itsekin selvittää asiaa joten soitin ComLogilla respaan. Hetken siinä jankattuani minulle luvattiin soittaa hetken päästä uudestaan. Tässä vaiheessa en voinut olla muistelematta niitä lukemattomia holovideoita joissa tällainen tarkoitti lähes aina että hetken päästä syöksyy tappajatiimi huoneeseen. En kuitenkaan hetkeäkään voinut uskoa että sellaista tapahtuisi tosielämässä. Jouduimme odottelemaan lähes puoli tuntia kunnes ovelta kuului koputus. Tarkistin ensin oven vieressä olevalta näytöltä kuka ovella oli, ja henkilön paljastuttua turvamieheksi jolle olin viime yönä maksanut lahjukset, päästin hänet sisään.

Turvamies, Jack, ei näyttänyt lainkaan tyytyväiseltä ja sanoi hotellin johdolla olevan asiaa meille. Siinä hetken mietittyämme ja Olon valiteltua krapulaansa suostuimme lähtemään mukaan. Kävin ensin jättämässä viestin Sharonille siltä varalta että hän heräisi enkä olisi paikalla.

Turvamies johdatti meidät kerroksen verran maan alle jossa tulimme toimistoon. Huoneessa oli keski-ikäinen nainen ja kaksi vartijaa ja meidän käskettiin istua. Hotellin johtaja, tuo nainen, nuhteli ensin meitä kuin pahoja koulupoikia ja ilmoitti sitten meillä olevan kaksi vaihtoehtoa. Jos halusimme tietää öiset tapahtumat meidän tulisi tehdä jotain hänen hyväkseen. Tai sitten voisimme mennä huoneeseemme ja unohtaa tapahtuneen. Olin helpottuneena juuri nousemassa ylös kun Olo sitten meni suostumaan meidän molempien puolesta! Hyvästi mukava aurinkonotto. Johtaja kertoi meille että tyttö oli hotellissa varsin tuttu ja että hän oli itse viiltänyt ranteensa auki. Olo myös vaatii saada tietää missä Tanya on, nyt vasta itsekin tajusin etten ollut nähnyt häntä sen jälkeen kun olin lähtenyt ostoksille. Johtaja ilmoitti että neiti Corellion (ilmeisesti Tanyan sukunimi) oli hakeutunut sairaalahoitoon tuon sekopäisen tytön revittyä hänen selkänsä verille jossain oudossa tilanteessa (en halunnut ajatella asiaa sen enempää). Olo vaati saada nähdä Tanyan ennen kuin suostuisi tekemään yhtään mitään palveluksia. Hotellin johtaja vastasi käskemällä turvamiestä pahoinpitelemään Oloa. Olo putosi lattialle iskusta (taisi olla varsin mahtava osuma) mutta nousi pian virnistäen ja sanoi että he voivat hakata häntä niin kauan kuin haluavat mutta hän ei suostu mihinkään ennen kuin näkee Tanyan. Hotellin johtaja mietti hetken ja hyäksyi vaatimuksen Johtaja sanoi ottavansa parin tunnin sisään yhteyttä uudestaan. Tämän jälkeen pääsimme lähtemään, Olo meni sairaalaan katsomaan Tanyaa ja minä meni sviittiin katsomaan Sharonia.

Sviitissä Sharon oli jo herännyt ja luki viestiäni. Raukka oli kokenut ilmeisesti niin pahan järkytyksen ettei muistanut viime yöstä mitään, kyseli vain oliko meillä ollut kivaa. Hetken pohdin mitä sanoisin mutta päätin sitten kertoa totuuden, meni syteen tai saveen. Sharon kuunteli ja kiitti minua rehellisyydestäni. Hetken kiusallisen hiljaisuuden jälkeen hän kysyi jäikö meillä eilen jotain kesken…

Olimme touhussa porealtaassa kun sain ComLogiin juuri väärällä hetkellä viestin hotellin johtajalta. Yritin lukea sen nopeasti (siinä mainittiin että pitäisi olla jossain kadunkulmassa puolen tunnin päästä) ja juuri kun olin päässyt loppuun Olo soittaa ja muistuttaa että parasta olla paikalla ajoissa. Hoidin hommat sitten hieman nopeutettuna loppuun Sharonin kanssa ja selitin että täytyy lähteä, mutta että haluaisin tavata hänet uudestaan. Sharonkin tuntui yllättäen olevan samaa mieltä ja vaihdoimme ComLog tietomme. Lähdimme samaa matkaa ja lupasin ottaa yhteyttä kun palaamme.

Ehdin sovittuun tapaamispaikkaan ensimmäisenä ja pian minun jälkeen Olo ja Tanya saapuivat taksilla. Kysyin Tanyan vointia johon hän vastasi nopeasti jotain että ihan hyvä. Ilma noiden kahden välillä vaikutti hieman tulehtuneelta, enpä kyllä voi oikeastaan ihmetelläkkään… oli tainnut Olo tuoda sen sekopään kämppään ja Tanya taisi olla paikalla myös… noh, ei taida asia kuulua minulle. Sovittu aika tuli ja meni ja ketään ei kuulunut. Yhtäkkiä Olo meinasi kompastua johonkin takanaan olevaan, joka paljastui mustaksi salkuksi. Samalla hänen ComLog soi ja ääni antoi kertoi tehtävän meille. Olimme saaneet jo aiemmin selville että Jodienin sota liittyi Jodienilla viljeltäviin huumeisiin, ihan laillista puuhaa, mutta huumeiden väkivaltaiset vastustajat olivat vahvasti sitä mieltä että homman ei pitäisi jatkua, ja näin ollen toisella mantereella käytiin sissisotaa viljelijöiden ja vastustajien välillä. Tehtävämme liittyi jotenkin tähän kaikkeen, meidän tulisi viedä jokin paketti Port Richmondiin(tässä vaiheessa jo epäilin paikan olevan sodan keskellä, enkä erehtynyt tälläkään kertaa) ja toimittaa se siellä Nelly’s nimiseen mestaan baarin henkilökunnalle. Aikaa olisi 3 päivää, jos emme suoriudu tehtävästä siinä ajassa niin seuraukset ovat varmasti hirvittävät.

Olo alkoi ottaa selvää paikan sijainnista (joka siis oli tuolla toisella sotamantereella) sekä mahdollisuuksista päästä paikan päälle. Samalla lähdimme kävelemään kohti hotellin sviittiämme ja valmistautumaan. Olo sai selville että alueelle kuljetti rahtia yksi ainoa yhtiö, Sublimentary Transport, ja hän otti yhteyttä sinne. Hieman myöhemmin hän ilmoitti että lähtö olisi 25 tunnin päästä, mutta meidän pitäisi olla em. yhtiön konttorilla 5 tunnin päästä, sillä meidät pestattaisiin hetkeksi yhtiön työntekijöiksi ja tarvitsisimme nimellistä koulutusta. Yhtiön politiikkaan ei ilmeisesti kuulunut minkäänlainen matkustajien kuljetus. Keräsimme hieman voimia hotellihuoneessa, söimme ja minä vaihdoin lomavaatteet pois etten näytä aivan turistilta sotatoimialueella. Jäimme odottelemaan lähtöä 300km päässä sijaitsevalle konttorille…

Sivuhahmot

• NPC::Tanya, lääkäri, tutkija, avaruusmariini
• NPC::Sharon, biletsubu
• NPC::Jack, hotellin turvamies

[[Kampanja::Skai's Odyssey|]]

[[Systeemi::Spacemaster|]]